IlmoitusAdvert
Julkaistu lehdessä 1/2025 - Kaupunkimaisema
Tärkeintä ovat näkymät
Jos suunnitelmat toteutuvat, 2030-luvulla Makasiinirannan uusista liikekortteleista tulee osa Helsingin kansallismaisemaa. Arkkitehti Mikko Summaselle niiden suunnittelu on ”once in a lifetime” -projekti.
”Pidän suomen kielen sanasta suunnitella. Sillä suunnistahan tässä nimenomaan on kyse.”
Arkkitehti ja Arkkitehtitoimisto K2S:n osakas Mikko Summanen esittelee toimistonsa neuvotteluhuoneessa kaavakuvaa Makasiinirantaan tulevista uusista rakennuksista ja niiden sijoittumisesta. Makasiiniranta on osa Helsingin Eteläsataman länsipuolta.
”Ei ole yhdentekevää, että esimerkiksi tuo kuja on juuri tuon suuntainen, koska siitä avautuu näkymä Uspenskin katedraalin suuntaan. Prinsiippi on sama kuin vaikka Unioninkadulla, jonka päätteenä on Kallion kirkko ja toisessa päässä Tähtitorninvuoren observatorio. Vaikka tämä on uutta kaupunkisuunnittelua, tässä on käytetty vanhoja, hyväksi havaittuja periaatteita.”
Eteläsataman suunnitteluprosessi nytkähti joulukuussa askeleen eteenpäin, kun kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi Makasiinirannan ja Olympiarannan kaavaluonnoksen. Se perustuu alueen suunnittelusta vuosina 2021–2022 järjestetyn laatu- ja konseptikilpailun voittaneeseen Saaret-ehdotukseen, jonka taustalla on K2S:n, ruotsalaisen White Arkitekter -toimiston, ruotsalaistaustaisen kiinteistösijoitusyhtiö Niamin ja Rambollin muodostama ryhmä. Summanen toimii suunnitteluryhmän vetäjänä.
Saaret ja sen pohjalta tehty kaavaluonnos sisältää neljä uutta rakennusta, joihin tulee toimisto- ja majoitustiloja sekä katutasoon ravintoloita, kahviloita ja muita liiketiloja.
Maisemasuunnittelulla ja vihreillä elementeillä on suunnitelmassa tärkeä rooli, Summanen sanoo. Rakennuksiin tulee viherkattoja, ja osia maa-alueesta jätetään päällystämättä. Se viivästyttää hulevesiä ja tuo rakennettua luontoa alueelle, joka tällä hetkellä on pelkkää asfaltti- ja parkkikenttää.
”Vihreä valuu pieninä puroina tai oksina Tähtitorninvuorelta alas rantaan. Lähimmäksi merta tulee matalaa saaristokasvillisuutta, joka ei peitä vastarannalle avautuvia näkymiä”, Summanen kuvailee.
Samasta syystä Saaret-ehdotuksen neljä rakennusta ovat matalia: ne jättävät tilaa toisaalta Tähtitorninvuoren vehreydelle, toisaalta uudelle arkkitehtuuri- ja designmuseolle, Summanen selittää.
”Tämä on hyvin herkkä paikka, kansallismaisemaa mereltä päin ja myös toisesta suunnasta Tähtitorninvuorelta katsottuna. Mäeltä aukeavia näkymiä mietittiin jo aikoinaan, kun Tähtitorninpuistoa suunniteltiin.”
”Vaikka tämä on uutta kaupunkisuunnittelua, tässä on käytetty vanhoja, hyväksi havaittuja periaatteita.”
C. L. Engelin suunnittelema observatorio valmistui Tähtitorninvuorelle vuonna 1834 ja puisto sen ympärille 1900-luvun alussa. Makasiinirannan suunnittelussa on huomioitava myös Suomenlinnan maailmanperintökohde, jonka suoja-alueelle ja suurmaisemaan alue sijoittuu.
Kaavaluonnoksen hyväksymisen yhteydessä kaupunkiympäristölautakunta kuitenkin toivoi, että uusien rakennusten korkeuserojen kasvattamista tutkittaisiin.
Summasesta paikka ei kestä kovin korkeaa rakentamista jo arvokkaiden näkymienkään vuoksi. Nykyinen ”hyvin maltillinen horisontaali-ilme” perustuu kaupungin omiin suunnitteluperiaatteisiin ja niiden pohjalta tehtyyn kilpailuohjelmaan, Summanen perustelee.
”Parhaillaan tarkastelemme pientä varianssia rakennusten korkeuksissa. Mitään dramaattista ei varmaankaan ole luvassa, ennemminkin hienosäätöä.”
Kaksi museota
Yksi suunnittelua ohjannut seikka ovat olleet kestävyyskysymykset, Summanen sanoo.
”Pyrimme käyttämään mahdollisimman vähähiilisiä rakennusmateriaaleja, kuten puuta. Parhaillaan tutkimme uusiutuvan energian käyttöä alueella, mahdollisesti maalämmön.”
Myös pitkän aikavälin muuntojoustavuuteen on kiinnitetty huomiota. Rakennukset suunnitellaan niin, että ne voi muuttaa esimerkiksi hotellista toimistoiksi tai päinvastoin.
Yksi osa kestävyysajattelua on alueella jo olevien rakennusten, 1950-luvun alussa valmistuneiden Satamatalon ja Olympiaterminaalin, uudelleenkäyttö sitten, kun Tallinnan ja Tukholman reittiliikenne siirtyy satamasta pois.
Helsingin taidemuseo Ham etsii parhaillaan uusia näyttelytiloja, ja satamarakennukset ovat yksi vahva ehdokas.
”Satamatalo on alun perin ollut korkeaa, komeaa varastotilaa, jossa on hienot paikallavalubetonirakenteet. Myöhemmin se on muutettu toimistoiksi ja sinne on rakennettu uusia välipohjia. Pelkästään sillä, että puretaan matalia kerroksia välistä pois, saadaan herkullinen näyttelytilan alku, josta pystyy jalostamaan tosi kiinnostavan kokonaisuuden.”
Summanen kertoo, että he ehdottivat Saaret-ryhmän ensimmäisen vaiheen kilpailuehdotuksessa rakennuksia uudelle arkkitehtuuri- ja designmuseolle.
”Silloin ajattelin, ja vieläkin ajattelen, että se olisi ollut tässä ajassa ja tulevaisuuden kannalta kestävä ratkaisu. Mutta ymmärrän myös syyt, miksi se ei ollut mahdollista.”
Suurin syy oli aikataulu, Summanen sanoo. Satamatalon ja Olympiaterminaalin vapautuminen riippuu satamatoimintojen siirtymisestä, joka tapahtuu mahdollisesti 2030-luvun alussa, mutta siihen liittyy vielä paljon epäselvyyksiä. Uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo halutaan saada avattua yleisölle jo vuonna 2030.
Makasiiniranta on suunniteltu rakennettavaksi vaiheittain niin, että ensin valmistuvat kaksi pohjoisinta Saaret-ehdotuksen rakennusta vuosina 2029–2030 ja lähempänä laivaterminaaleja sijaitsevat kaksi rakennusta myöhemmin 2030-luvulla.
Arkkitehtuuri- ja designmuseo on saamassa uudisrakennuksen Saaret-ehdotuksen liikekorttelien ja Vanhan kauppahallin väliselle alueelle, mutta toistaiseksi sen paikalla kaavaluonnoksessa on vain tyhjää tilaa. Museon arkkitehtuurikilpailussa jatkoon päässeet viisi ehdotusta julkistettiin joulukuun lopulla, mutta voittaja selviää vasta ensi syksynä.
Museohanke on silti vaikuttanut alusta asti myös liikekorttelien suunnitteluun. Summasen mielestä ne eivät saa viedä liikaa huomiota tulevalta museorakennukselta.
”Minusta museon pitää olla dominantti tässä rakennusrintamassa. Saaret ei ole samalla tavalla erityinen julkinen rakennus, vaan neljä korttelia, jotka säestävät museota.”
Kerran elämässä
Makasiinirannan käytännön arkkitehtisuunnittelu tehdään yhteistyönä K2S:n ja White Arkitekterin kesken, Summasen mukaan tasaveroisena ryhmätyönä. Muu suunnittelu, kuten rakenteet, liikenne ja talotekniikka, tulee Rambollilta.
White on K2S:lle tuttu yhteistyökumppani jo Helsingin Olympiastadionin peruskorjaus- ja laajennusprojektin ajoilta vuosina 2013–2020, Summanen kertoo.
”Fredrik Källström oli projektissa mukana asiantuntija-roolissa, he olivat juuri saaneet valmiiksi Tele2-areenan Tukholmassa. Yhteistyömme oli niin hyvää, että kutsuimme heidät mukaan kun [Makasiinirannan] kilpailutiimiä kasattiin.”
Summaselle Makasiinirannan suunnittelu on ollut yksi pääprojekteista jo useamman vuoden ajan.
”Tämä on toisaalta neitseellistä uudisrakentamista, joka sitoutuu historialliseen vanhaan keskustaan, satama-arkkitehtuuriin ja ratatunneleihin, ja toisaalta yhdistelmä arkkitehtuuria ja maisema-arkkitehtuuria, missä vanha, hieno Tähtitorninpuisto liukuu osaksi uutta maisemaa. Pienellä alueella on kaikki kaupunkisuunnittelun elementit läsnä.”
”Onhan tämä tällainen once in a lifetime -projekti, se täytyy sanoa.”
Keskustelua kilpailusta
Saaret-hankkeen rahoittajana ja toteuttajana toimii ruotsalaistaustainen kiinteistösijoitusyhtiö Niam. Summanen kertoo seuranneensa viime aikoina julkisuudessa käytyä keskustelua kiinteistösijoittajien roolista kaupunkikehittämisessä.
”Kaupunkisuunnittelussa eri tahoilla on erilaisia rooleja, joita voi myös kritisoida. Makasiinirannan suunnittelu on minusta kuitenkin aika normaalia kaupunkikehittämistä, kaupungin ohjaava rooli on tässä niin vahva. Mielestäni tässä ei myöskään ole sellaista ylitehokkuuden tavoittelua, mistä kiinteistösijoittajia joskus kritisoidaan. Ja jokuhan sen rakentamisen aina kustantaa”, Summanen pohtii.
Arkkitehtiliitto (Safa) ei ollut mukana Makasiinirannan suunnittelusta järjestetyssä kilpailussa, joka arkkitehtien sijaan oli suunnattu sijoittajien ja suunnittelijoiden muodostamille yhteenliittymille. Safa olisi toivonut, että arvokkaan alueen suunnittelusta olisi järjestetty yleinen arkkitehtuurikilpailu, jotta erilaisia ehdotuksia olisi tullut mahdollisimman paljon ja monipuolisesti.
Summasen mielestä Safan olisi kaikesta huolimatta pitänyt olla mukana kilpailussa.
”Vaikka Safa olisi välillä järjestäjien kanssa eri linjoilla kilpailun reunaehdoista, niin silloin kun on kyse näin keskeisistä paikoista kuin Makasiiniranta tai vaikka Elielinaukio, minusta olisi tärkeää, että myös Safan ääni kuuluisi tuomaristossa. Toivoisin, että ristiriidoista huolimatta Safa löytäisi keinon olla mukana tällaisissa kilpailuissa.”
”Ja on Safa ihan kunnianhimoisesti kehittänytkin kilpailujärjestelmää, mikä on hyvä”, Summanen lisää.
”Ei se ollut mikään vapaa kortti kiinteistösijoittajille.”
Arkkitehtiliiton nykyinen puheenjohtaja Asko Takala ei ollut mukana tekemässä päätöstä kilpailuun osallistumisesta, mutta toteaa, että keskustelua kilpailuperiaatteista ja siitä miten ne sopivat Safan arvoihin, on hyvä käydä julkisestikin. Jos esimerkiksi taloudellisia tekijöitä painotetaan vahvasti, pelkona voi olla, että arkkitehtuuri jää arvioinnissa toiseksi.
”Mielellään tarjoamme asiantuntijuuttamme erilaisiin kilpailuihin ja pyrimme jatkuvasti etsimään tapoja olla niissä mukana. Toisaalta on myös tärkeää, että keskeisistä arkkitehtuurikilpailujen periaatteista pidetään kiinni”, Takala sanoo.
Helsingin kaupungilla Eteläsataman asemakaavoitusta vetää keskustatiimin tiimipäällikkö Salla Hoppu. Hopun mukaan kilpailumuotoon päädyttiin, koska haluttiin löytää suunnitelma, joka pystytään myös toteuttamaan, sekä hankkeeseen alusta alkaen sitoutunut toteuttaja.
”Kaupunki on yrittänyt jo vuosia kehittää Eteläsatamaa perinteisten arkkitehtuurikilpailujen kautta. Kilpailuja on järjestetty muun muassa Armi-talosta, Guggenheim-museosta sekä ideakilpailu Kirjava Satama alueen kaupunkirakenteen kehittämiseksi. Mikään näistä ei ole johtanut toteutukseen.”
Makasiinirannan kilpailu suunnattiin arkkitehtien sijaan toteuttajille, ja arviointikriteerit perustuivat asemakaavoituksen määrittelemiin suunnitteluperiaatteisiin ja arkkitehtuurin laatuun, Hoppu sanoo.
”Ei se ollut mikään vapaa kortti kiinteistösijoittajille. Jo suunnitteluperiaatteissa kiinnitetään paljon huomiota kaupunkikuvaan, rakentamisen korkeuteen ja arvokkaisiin näkymiin. Eteläsataman suunnittelussa lähtökohtana on sen status kansallismaisemana.”
Julkista kaupunkitilaa
Nyt kun kaavaluonnos on hyväksytty, seuraavaksi edessä on kaavaehdotuksen tekeminen.
Kaavaa valmistellaan kumppanuuskaavoituksena. Helsingin kaupungin asemakaavoituksen, Saaret-ryhmän suunnittelijoiden ja kiinteistökehittäjä Niamin lisäksi mukana kaavan valmistelutyössä on arkkitehtuuri- ja designmuseohankkeen edustajia sekä Helsingin satama, joka edelleen toimii alueella. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan kansainväliset risteilijät tulevat jatkossakin pysähtymään Makasiinirannassa kesäisin, vaikka reittiliikenne siirtyy muualle.
Kaavan valmistelu yhdessä yksityisten kumppanien kanssa on normaali toimintatapa Helsingissä, Hoppu toteaa.
”Helsingin keskustassa suurin osa tonteista on yksityistä maata. Silloin kaavoja tehdään kumppanuuskaavoituksena yhdessä maanomistajan ja hankkeiden kanssa.”
Kumppanuuskaavoitus ei ole poikkeuksellista myöskään kaupungin omilla mailla, Hoppu sanoo. Esimerkiksi Kalasatamassa useita kortteleita on suunniteltu tällä tavoin.
Makasiiniranta on kaupungin omistamaa maata, mutta kilpailuohjelman mukaan se voidaan myydä myöhemmin hankkeen toteuttajalle eli Niamille.
”Heillä on osto-optio, mutta myymisestä on tehtävä erillinen päätös. Ei ole mitenkään varmaa, että maa tullaan myymään”, Hoppu tarkentaa.
Saaret-suunnitelmaa kohtaan on esitetty kritiikkiä myös siitä, ettei se sisällä lainkaan asumista, minkä vuoksi jotkut ovat pelänneet alueen hiljenevän liiaksi iltaisin.
Hopun mielestä siitä ei kannata olla huolissaan.
”Suunnittelussa on pohdittu elävyyttä eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Makasiinirannan taustalla ovat Ullanlinnan, Kaartinkaupungin ja Kaivopuiston asuinkorttelit, ja lisäksi alueelle on tulossa hotelli, arkkitehtuuri- ja designmuseo sekä kulttuuri- ja ravintolatoimintoja. Asuminen ei sovi kovin hyvin yhteen myöhään auki olevien kivijalkabaarien kanssa, sillä kokemuksen mukaan helsinkiläiset kaipaavat asuinympäristöönsä rauhaa.”
Makasiinirannan kehittämisen lähtökohtana on alusta alkaen ollut, että se on julkista, kantakaupunkimaista tilaa, Hoppu sanoo. Kaupunkikuvallisten seikkojen lisäksi keskeistä alueen suunnittelussa on sataman parkkipaikkana toimivan suljetun rannan avaaminen kaikille kaupunkilaisille.
”Tämä on puuttuva pala Helsinginniemeä kiertävää rantareittiä, joka yhdistää Kauppatorin Kaivariin.”
Ennen kuin Tallinnan-laivat voivat siirtyä Makasiinirannasta Jätkäsaareen, on sieltä rakennettava tunneli Länsiväylälle autoliikennettä varten.
Onko vaarana, että Makasiinirannan rakentuminen jää kesken, jos esimerkiksi Länsitunneli viivästyy?
”Vaikea kuvitella, tämä on niin korkea prioriteetti Helsingin kaupungin kehittämisessä. Minä vuonna alue valmistuu, on tietysti aiheellinen kysymys. Länsisataman tunneli ei ole aivan yksinkertainen asia”, Mikko Summanen sanoo.
”Tämä on puuttuva pala Helsinginniemeä kiertävää rantareittiä.”
Lisärakentamista Katajanokan rantaan
Eteläsataman alueeseen kuuluu myös Makasiinirannan vastarannalla sijaitsevaa Katajanokan ranta-alue, jota sitäkin kehitetään samaan aikaan.
Rannassa sijaitseva merikylpylä Allas Pool on saanut alueelta tontinvarauksen. Sen nykyiset rakennukset ovat väliaikaisia ja pian käyttöikänsä päässä, ja esimerkiksi tulvasuojauksessa ja rantamuurien kunnossa on puutteita, Hoppu sanoo.
Tontinvarauksen ehtona on, että uuden kylpylärakennuksen suunnittelusta järjestetään arkkitehtuurikilpailu, todennäköisesti jo tänä vuonna. Suunnitteluperiaatteissa esitetään lisäksi julkista kävelyreittiä rantaan ja Katajanokanlaituri-kadun muuttamista puistokaduksi. Kadunvarteen on suunnitteilla myös lisärakentamista.
”Mutta rakentamisen korkeutta ja määrää rajoitetaan niin, että se on matalaa ja sopii Kauppatorin miljööseen.”
Alueella tällä hetkellä sijaitsevia väliaikaisia rakenteita, kuten merikylpylää ja maailmanpyörää, lukuun ottamatta mitään ei aiota uudisrakentamisen tieltä purkaa, Hoppu sanoo. ↙