IlmoitusAdvert
Julkaistu lehdessä 5/2024 - Rajojen ylityksiä
Miten suomalainen arkkitehtuuriala eroaa Yhdysvalloista?
Henrik Ilvesmäki opiskeli arkkitehtuuria Yhdysvalloissa Harvardin yliopistossa neljä vuotta. Hän huomasi, että akateemisen ja toimistovetoisen suunnittelutyön välinen dynamiikka eroaa Suomesta merkittävästi. Tällä erolla on mahdollisesti syväluotaavia vaikutuksia maiden arkkitehtuurialojen tulevaisuuksiin.
Akateeminen ja toimistovetoinen suunnittelutyö ovat eriytyneet Yhdysvaltain arkkitehtipiireissä. Siinä missä toimistotyö toimii pääoman airuena, koulutus puskee arkkitehtuurin teoreettisia lähtökohtia eteenpäin. Yliopistokentän on jatkuvasti luotava itsensä uudelleen kohdatakseen kunkin ajan haasteet uskottavalla tavalla. Suunnittelutyön sanoittaminen nousee suureen arvoon, mikä jouduttaa arkkitehtuuridiskurssia. Tarkoituksena on tislata alalle uusia suunnittelutapoja ja -ratkaisuja, jotka on myös käsitteellistettävä niiden kriittisen tarkastelun mahdollistamiseksi.
Suomalaisesta perspektiivistä yhdysvaltalainen yliopistomaailma voi näyttää eriytyneen arkkitehdin tavanomaisesta työkentästä. Uskon näkemyseron johtuvan suomalaisten yliopistojen vahvasta praktiikkaorientaatiosta. Siinä missä Suomessa esimerkiksi maisteriohjelman harjoitustyöt rinnastuvat suomalaisiin arkkitehtuurikilpailutöihin, Yhdysvalloissa kandityöt toimivat tässä kategoriassa. Suomessa koulutuksen hyödyn halutaan näkyvän suoraan työkentällä, ja siksi lähtökohdat ovat käytännönläheisempiä. Yhdysvalloissa maisteritason opetus nojaa yksittäisten opettajien suunnittelumetodeihin ja niillä ratkaistavien sosiaalisten, poliittisten, taloudellisten ja arkkitehtonisten haasteiden selvittämiseen. Ratkaisuilla pyritään innovaatioihin silloinkin, kun toimiva käytännön ratkaisu on jo olemassa. Prosessi tuottaa keksintöjä, joista osa onnistuu aina tekemään jotain ennennäkemätöntä. Keksinnöt päätyvät lopulta tavalla tai toisella suomalaisenkin arkkitehtikunnan eteen erinäisinä trendivirtauksina. Tämän prosessin häntäpäässä oleminen vaikeuttaa kansainvälisellä kentällä toimimista, sillä trendien alkuperäinen syntylogiikka jää helposti piiloon. Trendit tunnetaan kansainvälisten toimijoiden keskuudessa, joten heidän kanssaan kilpailu vaatii samaa suomalaisilta toimijoilta.
Trendit tunnetaan kansainvälisten toimijoiden keskuudessa, joten heidän kanssaan kilpailu vaatii samaa suomalaisilta toimijoilta.
Miksi sitten akateeminen maailma ja toimistovetoinen suunnittelutyö ovat eriytyneet Yhdysvalloissa tällä tavalla? Maan arkkitehtitoimistot ovat muiden alojen tapaan erikoistuneet tai kasvaneet suuryrityksiksi. Suuret kotimarkkinat tarjoavat monia kaupallisia mahdollisuuksia, joten koulujen ylläpitämä innovointi luo pohjan vakiintuneiden käytäntöjen järkyttämiselle ja uusien markkinarakojen täyttämiselle. Tästä syystä suuryrityksiä kiinnostaa innovoimaan koulutettu opiskelijakunta: heille voidaan tarvittaessa opettaa mahdollisesti puuttuvia käytännön taitoja. Toki akateemisten arkkitehtien on myös kilpailtava keskenään omien uriensa edistämiseksi, joten osa prosessista on puhtaasti itsetarkoituksellista.
Yhdysvalloissa nuoria arkkitehtitoimistoja ei synny kilpailuvoittojen seurauksena niin kuin Suomessa vielä muutama vuosi sitten. Uudet arkkitehtitoimistot syntyvät joko taiteellisuuteen nojaavien kilpailujen tai startup-toiminnan seurauksena. Startup-yritykset täyttävät usein maantieteellisiä markkinatarpeita tai erikoistuvat tiettyjen typologioiden kaupallistamiseen, siinä missä taiteellisia kilpailuja voittaneet arkkitehdit vetoavat eliittiin. Myyntityö ja suhteiden luominen on Yhdysvalloissa avainasemassa, joten oikean asiakkaan löytäminen läpimurtotyön toteuttamista varten on kriittistä. Mahdollisuudet tähän kuitenkin kapenevat Yhdysvalloissa jatkuvasti, ja jopa Harvardin yliopiston alumneilla on usein haasteita löytää aiempien sukupolvien urapolkuihin rinnastettavia mahdollisuuksia.
Koulujen ylläpitämä innovointi luo pohjan vakiintuneiden käytäntöjen järkyttämiselle ja uusien markkinarakojen täyttämiselle.
Suomessa arkkitehtikilpailujen määrä ja siten niiden luotettavuus toimeksiantojen tarjoajina uusille toimistoille on vähentynyt viime vuosina. Samalla arkkitehtitoimistojen koot ovat kasvaneet yhteenliittymien ja yritysostojen seurauksena. Nykyiset referenssi- ja kilpailutuskäytännöt tukevat vakiintuneita toimijoita, mikä lisää suurien yritysten valtaa. Tämä yhdistettynä suomalaistoimistojen perustajavetoisuuteen ja arkkitehtikunnan vähäiseen erikoistumiseen voi enteillä alan uudistumisen vaikeutumista. Tällöin markkinavoimat voivat kahlita Suomen arkkitehtuurialaa samalla tavalla kuin ne ovat tehneet Yhdysvalloissa.
Samoja ratkaisuja ei kuitenkaan ole tarjolla. Suomen pienet markkinat, rajoitetut rakennustavat ja -tuotteet tekevät vakiintuneiden käytäntöjen rikkomisen vaikeaksi. Akateemisen suunnittelutyön innovaatiohakuisuuteen ei ole kulttuuria. Toimistojen välille ja niiden sisälle syntyvät valtarakenteet voivat puolestaan kangistaa arkkitehtien uramahdollisuuksia.
Yhdysvalloissa arkkitehtien uramahdollisuuksien heikentyminen on johtanut ammattikunnan levittäytymiseen muille aloille, erityisesti kiinteistötalouteen, strategiseen konsultointiin ja teknologian pariin. Murros on niin suuri, että se siirtää myös arkkitehtuurin yliopistomaailman painopisteitä. Harvardissa arkkitehtuuri nähdäänkin entistä enemmän osana suurempaa kokonaisuutta, ja uudet opetusohjelmat valtaavat siltä alaa. Arkkitehdin perinteinen työnkuva nähdään yhä pienemmälle joukolle tarjoutuvana mahdollisuutena ja siksi myös vähemmän haluttavana. Ristiriitaisesti perinteisen arkkitehdin ammatin tulevaisuus on kyseenalainen, vaikka arkkitehdit ovat levittäytyneet yhä kauemmas, uusille aloille. ↙
HENRIK ILVESMÄKI on valmistunut arkkitehdiksi Aalto-yliopistosta ja suorittanut kaksi arkkitehtuurin ja muotoiluajattelun maisterintutkintoa Harvardin yliopistossa. Tällä hetkellä hän vetää arkkitehti- ja konsulttitoimisto Studio Ilvesmäkeä.