IlmoitusAdvert
Julkaistu lehdessä 5/2024 - Rajojen ylityksiä
Miksei Suomi näy maailmalla?
Suomalaisen nykyarkkitehtuurin vähäistä kansainvälistä näkyvyyttä selittää ainakin kolme asiaa, näkee Rainer Mahlamäki.
Artikkelin kuvissa esiintyvät ne 11 suomalaista rakennusta, jotka ovat päässeet vuosien saatossa Mies van der Rohe -palkinnon shortlistalle Euroopan parhaimpien rakennusten joukkoon. Palkintoa on jaettu joka toinen vuosi vuodesta 1988 alkaen. Shortlistalle on kullakin kierroksella valittu 30–45 rakennusta.
”Suomi voi olla ylpeä nykyarkkitehtuuristaan.” Näin kirjoittaa palkintoperusteluissaan tämän vuoden Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon valinnasta vastannut toimittaja Antti Kuronen. Aihetta kehuille on. Yhdentoista vuoden ajan jaetun palkinnon saldo on oiva osoitus suomalaisen arkkitehtuurin monipuolisuudesta ja elinvoimasta. On rakennustyyppien erilaisuutta ja myös alueellista jakaumaa. Vuosien saatossa puurakentamisen asema on vahvistunut ja toteutusten laatu parantunut. Uusi puuarkkitehtuuri istahtaa erinomaisesti perinteiseen maakuvaan, sen vihreisiin arvoihin, ja toteuttaa hiilineutraalin ilmastopolitiikan tavoitteita. Osataan korjata vanhaa ja pikkuhiljaa opitaan hyödyntämään vanhentuvan perusrakennuskannan mahdollisuuksia. Uudet rakennustyypit, kuten hybriditalot, tekevät tuloaan. Tämän vuoden voittajatyö, JKMM Arkkitehtien suunnittelema Tammelan stadion, edustaa juuri tällaista ratkaisua ja vielä kaupunkitilaan sovitettuna. Aika ajoin voidaan nauttia näyttävistä julkisista rakennuksista. Kouluista valmistuu motivoituneita nuoria arkkitehteja. Ilmassa on paljon myönteistä.
”Suomen maine arkkitehtuurin maana perustuu kahden nimen, nimittäin Alvar Aallon ja Martti Lutherin varaan. Jälkimmäinen nimi siksi, että niin merkittävä rooli luterilaisilla kirkoilla on maanne arkkitehtuurin historiassa.” Näin sanoi puheessaan eräs saksalainen, hyvin Suomen tunteva journalisti itsenäisyytemme juhlavuonna 2017 Berliinissä suomalaista muotoilua ja arkkitehtuuria esitelleen kiertonäyttelyn avajaisissa. Myös Eliel ja Eero Saarisen nimet liitetään vahvasti Suomeen, ja vuosikymmen kerrallaan Suomesta on löytynyt arkkitehteja, joiden työllä on ollut kantavuutta myös ulkomailla. Lisäksi meillä on monin tavoin tunnustettu sodan jälkeisten kahden vuosikymmenen arkkitehtuuri.
Suomella on siis kansainvälinen maineensa, mutta miten on uusimman arkkitehtuurin laita? Suomalaiset arkkitehdit kunnostautuvat silloin tällöin kansainvälisissä kilpailuissa, ja valmistuneita hankkeita esitellään ajoittain kansainvälisessä mediassa. Harvakseltaan täkäläiset arkkitehdit ovat saaneet kutsun kansainvälisiin katselmuksiin, kuten Venetsian arkkitehtuuribiennaalin päänäyttelyyn. Arkkitehtuuripalkinnot, kuten kolmen vuoden välein jaettavat UIA:n (Union of International Architects) tunnustuspalkinnot tai Euroopan ehkä merkittävin Mies van der Rohe -palkinto, ovat toistaiseksi väistäneet Suomen. Taidamme kuulua harvoihin Euroopan maihin, josta tähän mennessä ei ole löytynyt tämän palkinnon finalistia sen yli kolmekymmentävuotisen historian aikana.
Korrektin suomalaisen nykyarkkitehtuurin on vaikea kilpailla kansainvälisessä sarjassa.
Suomalaisen nykyarkkitehtuurin kansainvälistä näkyvyyttä tai sen puuttumista selittää ainakin kolme yksinkertaista asiaa.
Arkkitehtuurin kartta laajenee, ja tarjonta maailmalla kasvaa. Maabrändi käsitteenä on kadonnut. Media seuraa joko paikkansa vakiinnuttaneita kansainvälisiä tähtinimiä, Steven Holl esimerkkinä, tai metsästää uusia tekijöitä, joiden teoksissa olisi jotakin ensikertaisuutta ja runsas annos tämän päivän ympäristötietoisuutta. Korrektin suomalaisen nykyarkkitehtuurin on vaikea kilpailla tässä sarjassa. Täällä ei ole enää Aallon kaltaista johtavaa kestonimeä, ja nuori polvi joutuu kamppailemaan monin tavoin haasteellisessa tilanteessa jo pelkästään rakennusalaa kuristavan laman vuoksi. Työtilaisuuksia, näytön paikkoja, ei yksinkertaisesti ole riittävästi tarjolla.
Toiseksi rakennusala ei tuota innovaatioita vaan toistaa vanhoja, ajasta jälkeen jääneitä rakentamisen tapoja. Uudisrakentamisen valtavirta perustuu edelleen betonielementtituotantoon. Ontelolaatoilla on vaikea luoda uutta – ellei sitten niiden uusiokäyttöön keksitä jotakin nerokasta ratkaisua. Rakennusalan kehitystyö on vain toteutusprosessien tehokkuuden ja talouden parantamiseen tähtäävää, ei todellisen arkkitehtonisen laadun kehittämistä. Ongelma on syvempi kuin ymmärretään, ja arkkitehtien roolin tulisi vahvistua valtakunnallisissa rakennusalan kehityshankkeissa. Suunnittelutyö tapahtuu usein rakennusliikkeiden vahvan kontrollin alla. Arkkitehdin asema ja sananvalta on edelleen heikko muihin eurooppalaisiin maihin verrattuna.
Ontelolaatoilla on vaikea luoda uutta.
Kolmas ongelma on, että Suomessa arkkitehtuurin viestintä on ohutta. Useimmissa Euroopan maissa arkkitehtuuri on näkyvästi ja säännöllisesti esillä päivälehtien kulttuuri- ja taloussivuilla. Laskua on tapahtunut vuosikymmen toisensa jälkeen ja nyt ollaan tilanteessa, jossa suomalaista arkkitehtuuria vakavammin käsitteleviä kirjoituksia näkee vain harvoin ja satunnaisesti. Takavuosien aluksi viiden ja myöhemmin kahden vuoden välein kootut, myös ulkomaita kiertäneet nykyarkkitehtuurin katselmukset painettuine kirjoineen ja asiantuntija-arvioineen ovat historiaa. Lukijan käsissä oleva Arkkitehti-lehti on ainoa säännöllinen suomalaista arkkitehtuuria esittelevä painettu julkaisu, joka on suunnattu myös kansainväliselle yleisölle. Arkkitehtuurin Finlandia -palkinto on puolestaan ainoa säännöllinen katsaus uusimpaan arkkitehtuuriin mutta ilman julkaisua. Suomen arkkitehtuurimuseolla on ollut keskeinen rooli huolehtia suomalaisen arkkitehtuurin näkyvyydestä näyttelyitten muodossa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Museo on ollut ikkuna ulkomaille, mutta viime aikoina ikkuna on ollut vain raollaan.
Arkkitehdin ensisijaisena tehtävänä on terveen ja viihtyisän elinympäristön, hyvän olon ja kauneuden vaaliminen. Pääkenttä on kotimaa. Kansainvälistä näkyvyyttä korostetaan nykyisin liikaakin kaikilla elämänaloilla, mutta olisihan se mieltä kohottavaa, jos suomalainen arkkitehtuuri olisi nykyistä paremmin esillä myös ulkomailla. Olisi mukava kuulla nuo Antti Kurosen sanat jonkun ulkomaisen toimittajan suusta. ↙
RAINER MAHLAMÄKI on nykyarkkitehtuurin emeritusprofessori ja toinen Lahdelma & Mahlamäki -arkkitehtitoimiston perustajista.
