IlmoitusAdvert
Julkaistu lehdessä 5/2024 - Rajojen ylityksiä
Kiinan kolmas
Nanchangin oopperatalo on miljoonakaupungin uuden kaupunginosan keskus ja PES-Arkkitehtien kolmas kulttuurirakennus Kiinassa.
Nanchangin uusi oopperatalo
PES-Arkkitehdit / Tuomas Silvennoinen, Jyri Eskola, Martin Lukasczyk, Kai Lindvall
Sijainti Nanchang South New Town, Nanchang, Kiina
Laajuus 45 000 m2
Valmistuminen 2024
Lisää kuvia ja piirustuksia projektista →
Harvan kiinalaisen rakennuksen avajaiset päätyvät Suomen pääuutislähetykseen. Nanchangin oopperatalon avajaisissa paikalla on kuitenkin Ylen Pekingin-kirjeenvaihtaja. Kamera rajaa greigestä keramiikkajulkisivusta kulmia vasten sinistä taivasta ja panoroi oopperasalin katsomon punaruskeina hehkuvia bambupintoja.
PES-Arkkitehdit voitti oopperatalon kansainvälisen suunnittelukutsukilpailun vuonna 2021. Rakennus on reilun viiden miljoonan asukkaan Nanchangin kaupungin uuden New Town -kaupunginosan vetonaula. Kiinassa tyypillistä on, että luotijunaverkoston laajetessa uuden aseman ympärille rakennetaan uusi kaupunginosa – ja jokin kulttuurirakennus, selittävät oopperatalon pääsuunnittelija, arkkitehti Tuomas Silvennoinen ja PES-Arkkitehtien Kiinan-toimistoa vetävä arkkitehti Jyri Eskola.
PESillä on ollut toimipiste Helsingin lisäksi Shanghaissa vuodesta 2010 alkaen, ja se on edelleen ainoa suomalainen arkkitehtitoimisto, jolla on pysyvä toimipiste ulkomailla. Wuxin oopperatalon voitto vuonna 2008 vakiinnutti asemaa maassa. Se valmistui vuonna 2012, ja sitä seurasi Fuzhoun kulttuurikeskus vuonna 2018. Nanchangin projekti on kolmas kutsukilpailuvoiton kautta maahan valmistunut oopperatalo. ”Meistä on muodostunut Kiinassa vähitellen kulttuurirakennusten asiantuntija”, sanoo Silvennoinen.
Oopperatalon viereen rakentuu ostos- ja toimistoalue. Toisella puolella on puisto. Nämä yhdistää rakennuksen läpi kulkeva reitti, joka arkkitehtien visioissa on kiinalaisittain poikkeuksellisesti auki myös silloin, kun tapahtumia ei ole. Reitin ympärille ryhmittyvät monitoimisali ja harjoitus- ja opetus- ja kaupalliset tilat sekä 1 600 katsojan pääsali, joka sopii sekä länsimaisen että kiinalaisen oopperan ja baletin esittämiseen mutta jossa käytännössä on paljon muutakin toimintaa.
45 000 neliömetrin kulttuurirakennus on suomalaisittain valtava hanke: sisään mahtuisivat lähes Helsingin musiikkitalo ja Kiasma yhteensä, tai puolitoista Tampere-taloa. Kiinassa talo on kuitenkin keskikokoinen, sanovat arkkitehdit.
Miten kuvailisitte oopperataloa, Tuomas Silvennoinen ja Jyri Eskola?
TS Talo on kiinalaisessa rakentamisperinteessä maltillinen – ei vaatimaton, mutta maltillinen. Siinä ei ole mitään hullua tai väkisin väännettyä. Se on hyvin luonteva.
JE Väittäisin, että tämä on myös yksi syy, miksi voitimme kilpailun. Kiinassa on viime vuosikymmenen aikana rakennettu yhä kompleksisempia rakennuksia, joita on ollut kallista rakentaa ja käyttää. Me halusimme tehdä jotain erilaista. Suunnitelmassamme on detaljikkaa ja kauneutta monella eri tasolla, mutta perusajatus on selkeä.
Kuinka teitte suunnittelutyötä Suomen ja Kiinan välillä?
TS Kilpailu ratkesi huhtikuussa 2021, eli käytännössä koko suunnittelu on tehty pandemian aikana. Kiinnostavasti se helpotti yhteistyötä Helsingin ja Shanghain välillä. Aiemmin tottumuksena oli matkustaa ja olla matkojen välissä huonommin yhteydessä, mutta nyt tapasimmekin monta kertaa viikossa etänä. Työmaakäyntejä oli vähemmän, mutta videoyhteyksiä työmaalle enemmän.
Omien toimistojemme välillä työ on jakaantunut orgaanisesti. Shanghain-toimistossa on suunnittelijoita, jotka tekevät kilpailumateriaalia ja konsepteja äärimmäisen taitavasti ja nopeasti. Helsingissä taas on teknistä ymmärrystä esimerkiksi siitä, miten detaljiikkaa kehitetään. Helsingissä Martin Lukasczyk vastasi detaljisuunnittelusta ja erityisesti oopperasalista yhdessä kiinalaisten akustikkojen kanssa.
Toimeksiantoon kuului myös sisustussuunnittelu, mikä ei ole Kiinassa itsestäänselvyys. Usein arkkitehti tekee vain massoittelun ja julkisivut, ja joku toinen määrittelee, millaiset lattia- ja seinämateriaalit laitetaan. Helsingin-toimiston sisustusryhmämme on Kai Lindvallin johdolla vastannut jo useamman kiinalaisen kulttuurirakennuksen sisustussuunnittelusta, mikä on tehtävänä paljon kotimaista sisustussuunnittelutoimeksiantoa laajempi.
JE Kiinan valtion vaatimus on, että hankkeissa on aina oltava kiinalainen kumppani, eikä ulkomainen toimisto voi tehdä rakennuspiirustuksia. Suunnittelun loppua kohti kiinalaisen kumppanitoimistomme Biadin (Beijing Institute of Architecture and Design) vastuu kasvoi, mutta myös kaikki heidän tekemänsä piirustukset kävivät meidän hyväksyttävänä.
Useat kansainvälisesti toimivat arkkitehdit David Chipperfieldistä alkaen ovat kritisoineet Kiinan rakentamiskulttuuria ja esimerkiksi sitä, että siellä ei voi kontrolloida rakentamisen laatua loppuun saakka. Miten olette saaneet itse pidettyä kontrollin ja sidottua toimeksiantoihin myös viimeistelyn?
TS Tähän on kaksi syytä: haluamme aktiivisesti olla mukana koko hankkeen suunnittelussa ja käymme alusta saakka keskustelua siitä, millä ehdoilla se tehdään. Lisäksi olemme suunnitelleet toimistossa kalusteita ja valaisimiakin, joten meillä on referenssejä myös pienemmän mittakaavan viimeistelystä. Sitä kaikilla ei Kiinassa ole.
JE Rakennusprojektit ovat paljon suurempia ja aikataulut suomalaisittain käsittämättömän tiukkoja. Nanchangin oopperatalon rakentaminen alkoi samalla hetkellä kuin suunnittelu, kaksi kuukautta kilpailuvoiton jälkeen. Puolessa vuodessa teimme koko rakennuksen arkkitehtuurisuunnittelun. Sitten alkoi sisustussuunnittelu.
Koska aikataulu on tiukka, meidän arkkitehteina täytyy kyetä ymmärtämään, mikä on suunnitelman sielu – mistä olemme valmiita joustamaan ja mistä emme. Analysoimme paljon sitä, mitkä ovat osa-alueita, joihin meidän on pakko keskittyä enemmän, jotta rakennus näyttää siltä kuin haluamme. Esimerkiksi julkisivuhuntua tutkittiin paljon 1:1-mallien kautta. Toisaalta joitain suunnitteluvalintoja joutui tekemään työmaalla puolittaisilla tiedoilla. Arkkitehdilta vaaditaan kärsivällisyyttä mutta myös kykyä eläytyä.
TS Kun on vahva konsepti taustalla, sitä ei tarvitse enää miettiä kauheasti suunnittelun aikana, vaan mietitään ainoastaan, miten asiat ratkaistaan teknisesti. Oopperatalo on saman näköinen kuin kilpailukuvissa. Täytyy keskittyä oikeisiin asioihin ja hyödyntää kiinalaista kumppania, joka kantaa vastuun isosta osasta suunnitteluasiakirjoja.
Mikä on teille oopperatalon ydin – eli mihin keskityitte?
TS Emme oikeastaan joutuneet joustamaan mistään. Kovimmat keskustelut käytiin pääsalin bambupinnoista ja keramiikkasauvajulkisivusta. Kun teimme konseptia, meillä oli ajatus hunnusta, joka kietoo rakennuksen toiminnot yhteen, mutta tekotapa ei ollut täsmentynyt. Arkkitehtuurin onnistumisen kannalta keskeistä oli, että julkisivusta tulee huokoinen.
JE Alue on tunnettu Jiulong-riisikeramiikasta, joka on osittain läpikuultavaa. Se oli kiinalaisille tärkeä vertauskuva: rakennus on suurmaisemassa jonkinlainen kuultava keraaminen kappale.
TS Se on arvostettava puoli kiinalaisessa rakentamiskulttuurissa, että tarinoilla on arvo, ja niitä pohditaan aktiivisesti. Ne eivät ole arkkitehdin kotkotuksia vaan oikeita substanssiasioita myös tilaajille. Toisaalta tehokkuusajattelu on kaikkialla samanlaista, ja ratkaisuja kyseenalaistetaan. Keraamiset sauvat on nyt ripustettu sirojen vaijereiden varaan alkuperäisen ajatuksemme mukaisesti, mutta huomattavastikin raskaampia rakennevaihtoehtoja oli esillä.
JE Kiinassa on maailman edistyneimmät riippusillat, mikä analogiana vakuutti lopulta tilaajan.
Toinen meille tärkeä asia on ollut tuoda perinteiset kiinalaiset materiaalit mukaan modernin arkkitehtuurin kieleemme. Ne on vähän unohdettu Kiinan nykyrakentamisessa. Esimerkiksi pääsalin bambupinnoista keskusteltiin pitkään: tilaaja oli yhdessä välissä sitä mieltä, että voisi salin toteuttaa keinomateriaaleistakin, koska se näyttäisi samalta. Aistikokemus ei kuitenkaan ole sama. Kun kävelee saliin, tuntuu kuin kävelisi soittimeen. Salissa on paljon samaa, mitä toimistomme suunnittelee tällä hetkellä Turun musiikkitaloon kuusesta.
Mikä taas tilaajalle oli tärkeintä rakennuksessa?
JE Aidosti tärkeintä oli, että rakennus valmistuu aikataulussa. Suomalaisesta kontekstista käsin on vaikea ymmärtää, että kun jokin asia on päätetty poliittisesti, niin siihen mennään vaikka väkisin. Totta kai sen täytyy myös näyttää hyvältä ja toimia, koska muuten kaikki menettävät kasvonsa.
TS Jos puhutaan estetiikasta, niin tarina keramiikasta oli tärkeä. Kiinalaisessa arkkitehtuurissa helmasynti on, että rendaukset ja tarinat ovat hienoja, mutta sitä ei pystytä tai haluta viedä toteutukseen saakka. Meidän työssä taas tarinat jäävät lopuksi vähän taka-alalle, kun keskustellaan siitä, ja miten tästä tulee hyvä. Siitä syntyi pieni konfliktikin.
Myös rakennuksen terävästä ulkonurkasta käytiin mielenkiintoinen pormestaritasoinen keskustelu. Pormestarin hallinnossa oltiin sitä mieltä, että fengshuin takia nurkka ei voi olla terävä, sillä se osoittaa risteysalueelle pahasti. Huntuun tehtiin pieni avaus, jotta nurkka näyttää avoimemmalta. Se ratkaisi pari kuukautta kestäneen keskustelun. Suomessa tällaisia arkkitehtuurin sisältökeskusteluja saatetaan käydä rakennusvalvontaviranomaisen kanssa, ei juuri tilaajan kanssa.
Miksi PES haluaa toimia juuri Kiinassa? Mitä saatte tällaisista hankkeista?
TS Missä muualla saa kymmenessä vuodessa tehdä kolme oopperataloa? Kiinassa saa tilaisuuden tehdä sellaisia asioita, mitä ei muuten saa tehdä.
JE Kiinassa voi käyttää kustomoituja ratkaisuja, jotka ovat suomalaisittain poikkeuksellisia. Esimerkiksi käsityötä on vielä mahdollista käyttää rakentamisessa. Voimme aidosti tavoitella kokonaistaideteosta siinä merkityksessä kuin se oli sata vuotta sitten.
TS Näemme myös, että on itsessään kulttuurisesti arvokasta, että toimitaan muissa maissa ja ollaan vuoropuhelussa muiden kulttuurien kanssa arkkitehtuurin keinoin. Siinä ei ole kyse bisneksestä tai rakentamisesta. Arkkitehtuuri, kuten kaikki ihmistenvälinen työ, on palveluammatti. Se, miten toimitaan toisten kanssa, kunnioitetaan ajatuksia, ymmärretään kummallisuuksia ja ratkaistaan ongelmia, on myös vientituote. Emme me mene opettamaan tai näyttämään muille miten hyviä olemme, vaan menemme ratkaisemaan toisten ihmisten ongelmia vuorovaikutuksessa heidän kanssaan.
Mitä sellaista PES toimistona on oppinut Kiinasta, mitä voi soveltaa Suomessa tai muualla?
TS Isoin oppi tuli heti alussa, kun aloimme toimia Kiinassa parikymmentä vuotta sitten – toimistoon tuli yhtäkkiä kolmannes ulkomaisia suunnittelijoita, ja aloimme työskennellä mallintamalla. Koko tämän ajan ulkomaiset suunnittelijat ovat osallistuneet myös suomalaisiin hankkeisiin. Arkkitehdin työ on muuttunut muissa suomalaisissa toimistoissa tällaiseksi vasta paljon myöhemmin.
Miten Kiinan viime vuosina hidastunut talouskasvu on vaikuttanut työhönne?
JE Kiinassa on hyvin paljon uusia kulttuurirakennuksia. Nyt ollaan tulossa tilanteeseen, missä länsimaat jo ovat, eli ei enää rakenneta uutta vaan korjataan vanhaa. Toisaalta Kiinassa on 145 yli miljoonan asukkaan kaupunkia, joten rakentamaan tullaan varmasti jatkossakin, mutta vähemmän, harkitummin ja pienemmin.
TS Kilpailu on kovempaa. Se tulee olemaan meille pohdinnan paikka, millaiset mahdollisuudet meillä on jatkaa Kiinassa. Tähän vaikuttaa rakentamisen laman lisäksi Kiinan yleinen ilmapiiri ja se, miten Kiina suhtautuu ulkomaisin toimijoihin.
JE Iso muutos oli koronapandemia. Kiina sulki koko maan, ja sen taloudelliset vaikutukset näkyvät nyt. Kiina yrittää nyt avautua uudelleen, mutta esimerkiksi kaksi kolmasosaa Shanghain ulkomaalaisväestöstä on jo muuttanut pois.
Olemme tehneet kymmeniä kilpailuja Kiinaan ihan viime vuosien aikana. Nyt olemme lopettaneet, sillä ne eivät etene taloustilanteen vuoksi hankkeiksi, vaikka voittaisimmekin. Tällä hetkellä teemme esimerkiksi peruskorjaustyötä, ja etsimme laajenemismahdollisuuksia Kiinan lähialueilta.
TS Teemme esimerkiksi juuri museokilpailua Vietnamiin. Samalla eetoksella voi toimia lähialueilla. Ei kuitenkaan kannata lähteä tekemään mitä tahansa, toimistotaloja tai asuntoja, joita moni muukin osaa tehdä.
Vienti on kovaa työtä, joka vaatii panostusta. Me emme ole menneet Kiinaan tekemään yhtä oopperataloa, vaan olemme tehneet paljon asioita, joista tämä on siilautunut. ↙