IlmoitusAdvert
Julkaistu lehdessä 4/2024 - Väri
Helsingissä on useita kaupunginosia, joissa valkoista ei juuri näy – ”Värien tehtävä on osaltaan toivottaa tulija tervetulleeksi”
Arkkitehti Suvi Tyynilä halusi Helsingin Kuninkaantammesta ja Honkasuosta lämpimät, kodinomaiset ja yhteisölliset paikat. Siinä väreillä oli oma tehtävänsä.
Ennen kuin Helsingin Vuosaaressa sijaitseva pieni Omenamäen puutaloalue rakennettiin, paikalla kasvoi mäntymetsikköä, joka harveni alueen reunalla alavaksi niittymaaksi.
“Halusin rakentamisen myötäilevän tätä, joten laitoin asemakaavaan väriohjeistuksen, jonka mukaan metsän reunassa olevat talot tuli maalata tervamaalilla”, Omenamäen asemakaavasta vastannut arkkitehti Suvi Tyynilä kertoo. Hän työskentelee nykyään tiimipäällikkönä Helsingin kaupunkiympäristön toimialalla.
Kaava valmistui vuonna 2001, ja se oli paitsi Tyynilän ensimmäinen työ Helsingin asemakaavoituksessa, myös yksi Suomen ensimmäisiä puukerrostalokaavoja.
Mäntymetsikön reunaan kaavoitettiin kerrostaloja ja rivitaloja, niityn laitaan pientaloja. Niiden värimääräykseksi tuli “vaaleita muttei valkoisia”. Se kertoo paljon ajasta, Tyynilä sanoo nyt.
“Valkoinen oli pitkään ollut arkkitehtuurissa niin valttia, että meillä rakennettiin 1990-luvulla todella paljon valkoista. Minulle tuli tarve kieltää valkoinen.”
Värimääräykseksi tuli “vaaleita muttei valkoisia”. Se kertoo paljon ajasta.
Tyynilä ei ollut vastareaktionsa kanssa yksin, vaan 2000-luvun aikana värit tekivät kaupunkisuunnittelussa paluun laajemminkin. Niitä on kuitenkin käytetty eri alueilla hyvin eri tavoin, Tyynilä pohtii.
Helsingissä esimerkiksi Kalasatamaa hallitsevat hillityt tiilen sävyt, kuten erilaiset harmaat ja ruskeat. Jätkäsaaressa suosittiin voimakkaita efektejä: suuria väripintoja ja kirkkaita tehostevärejä.
Koivusaaren värisuunnitelma puolestaan perustuu siihen, miltä meren ympäröimä alue näyttää maisemassa, vastarannoilta katsottuna. Väripaletin sävyt poimittiin ympäröivästä luonnosta, rantakallioista ja kaislikoista, Tyynilä kuvaa.
Ja sitten ovat Tyynilän omat alueet, edellisten kanssa samoihin aikoihin 2010-luvulla suunnitellut Kuninkaantammi ja Honkasuo, joissa väreillä on ollut alusta alkaen erityisen suuri merkitys.
Sinooperikujalla
Kuninkaantammen asemakaavan mukaan “tulee rakennusten julkisivujen olla värikkäitä, ei valkoisia. Väreinä tulee käyttää pääosin keltaisen, punaisen tai ruskean murrettuja maavärejä ja harkitusti edellisiin sopivia sinisen ja vihreän sävyjä.”
Tyynilä halusi Kuninkaantammesta lämpimän ja kodinomaisen, “jopa iloisen ja yllätyksellisen” paikan. Niinpä värienkin tuli olla lämpimiä, murretun sävyisiä.
Yhtenä syynä oli, että Vantaan rajalla, etäällä juna- ja metrolinjoista sijaitseva Kuninkaantammi jää alueena muusta kaupungista irralleen. Vastapainoksi alue tarvitsi oman vahvan identiteetin, josta se tunnistetaan, Tyynilä sanoo.
“Halusin, että sinne syntyisi eräänlainen perillä olon ja perille saapumisen tuntu. Värien tehtävä on osaltaan toivottaa tulija tervetulleeksi.”
Värien tehtävä on osaltaan toivottaa tulija tervetulleeksi.
Kuninkaantammessa värit näkyvät kaikkialla katujen nimiä myöten: on Okrakuja, Sinooperikuja, Ultramariini-, Umbra-, Siena- ja Turkoosikujat.
Kaavamääräyksen mukaan kaduilla “tulee kyseistä väriä käyttää tehosteena julkisivun yksityiskohdassa”.
“Olen saanut väriä käytettyä myös kadunkalusteissa, kuten sähkö- ja valaisinpylväissä. Se on ollut osa tietynlaista tarinallista värinkäyttöä alueella.”
Ekologiset lähtökohdat
Yksi Kuninkaantammen suunnittelua ohjaava tekijä oli käveltävyys ja sen mukainen mittakaava ja rytmiikka.
Asemakaavassa on muun muassa merkintä, jonka mukaan rakennusten jokainen porraslamelli tulee jakaa kahteen osaan, niin että julkisivua muutetaan puolen lamellin välein värisävyn, arkkitehtuurin tai arkkitehtonisten detaljien avulla.
“Hain horisontaalisen näkymän sijaan pystysuuntaista rytmiikkaa. Se tekee kävelystä hauskempaa, koko ajan tapahtuu jotakin. Alueella on esimerkiksi paljon kaarevia muotoja, jolloin katseen päätteeksi avautuu aina jotain uutta. Tämä ja ensimmäisen kerroksen aktiivisuus, että on ikkunoita, ovia, rytmiä ja tapahtumaa, kuljettaa kävelijää ystävällisesti eteenpäin. Tässä myös väreillä on suuri merkitys.”
Siinä missä Kuninkaantammi on pääosin kerrostaloaluetta, parin kilometrin päässä sijaitseva Honkasuo on pientalovaltainen puutaloalue. Värimääräyksissä on kuitenkin paljon samaa.
“Honkasuon värimääräysten mukaan jokaisen rakennuksen tulee olla eri sävyinen kuin naapuritalot, ja rivitaloissa asuntojen pitää erottua naapuriasunnoista. Se tuo mielestäni alueelle kodikkuutta ja variaatiota, kun kaikissa taloissa on jotain omaa ja erityistä.”
Tyynilä sai Kuninkaantammen ja Honkasuon suunnittelusta Arkkitehtiliiton jakaman kestävän kehityksen Tunnustuspaanun vuonna 2018. Molempien alueiden suunnittelussa ekologiset tavoitteet ovat olleet tärkein lähtökohta.
Tyynilä näkee värit osana samaa ideologiaa.
“Toiveissani oli alueet, joilla viihdytään ja joihin syntyy elämää, niin että ihmisten ei välttämättä tarvitse ajaa autolla muualle viihtymään. Uskon, että yhteisöllisyys saattaa myös edesauttaa ilmastoviisaiden elämäntapojen omaksumista, sitä että yhdessä tähdätään parempaan tulevaisuuteen.”
Yhteinen tarina
Helsinki muutti viime vuonna rakennusjärjestystään niin, että kiinteistönomistajan ei enää tarvitse hakea toimenpidelupaa, jos muuttaa julkisivun tai katon väriä tai materiaalia. Päätös oli Tyynilästä yllättävä.
“Tästä ei ole vielä ehtinyt kertyä kokemuksia, joten en osaa sanoa, miten se tulee vaikuttamaan kaupunkikuvaan. Mutta totta kai se vähän huolestuttaa, jollei värien sopivuutta kokonaisuuteen ja maisemaan enää valvota.”
Kaavamääräyksiä pitää tietysti silti edelleen noudattaa. Toisaalta Omenamäen, Kuninkaantammen ja Honkasuon kaltaiset tarkat värimääräykset ovat asemakaavoissa harvinaisia. Usein kaavoissa ei sanota väreistä mitään, tai mainitaan esimerkiksi vain, että katon tulee olla tumma.
Kun kävelee siellä ja näkee vaikka oikein onnistuneen oranssin, siitä tulee itsekin onnelliseksi.
Kuninkaantammessakaan ei ole erikseen määritetty värisävyjä tai luotu tarkkaa värikarttaa, vaan suunnittelijat tekevät niiden suhteen omat ratkaisunsa.
“Luotin siihen, että rakentajat ja arkkitehdit osaavat suunnitella omia kohteitaan. Olen saanut kokea paljon iloisia yllätyksiä, kun alue on rakentunut. Kun kävelee siellä ja näkee vaikka oikein onnistuneen oranssin, siitä tulee itsekin onnelliseksi.”
Rakennusten suunnittelijoilla onkin iso merkitys sille, millaisia alueista lopulta muodostuu, Tyynilä korostaa.
“Kaupunkisuunnittelijana minulla on kokonaisuuden idea, tarina. Ja sen tarinan annan eteenpäin suunnittelijoille, jotka kirjoittavat siihen oman lukunsa. Niistä sitten syntyy se kokonaisuus.” ↙