Julkaistu lehdessä 4/2024 - Väri

Artikkeli

Jotain uutta, vanhaa ja lainattua, mutta löytyykö sinistä?

Aamu Koivistoinen

Tampereen värikaavaan kannattaa hakea oppia aiemmasta.

Viime vuonna julkaistussa Tampereen arkkitehtuuriohjelmassa esitetään kunnianhimoinen tavoite: laatia Tampereelle värikaava. Tavoite on poikkeuksellinen, sillä Suomessa on aiemmin tutkittu ja julkaistu vain yksi historiallinen värikaava. Julkisivuvärityksen tutkimus liittyy pääsääntöisesti yksittäisten rakennusten värihistorian tunnistamiseen arkistolähteiden ja pintakäsittelykerrosten avulla. Tutkimusta ei yleensä uloteta laajempiin alueisiin, jolloin ei voida tunnistaa, onko väritys alueelle tyypillinen tai miten se on liittynyt ympäröivään kaupunkikuvaan.

Historiallisten kaupunkien värienkäytön ohjaus alkoi Euroopassa laajemmin 1980-luvulla, jolloin myös rakennussuojelu laajentui historiallisiin kaupunkeihin. Icomosin julistuksessa historiallisten kaupunkien ja kaupunkimaisten alueiden suojelusta (1987) värityksen kuvataan olevan yksi alueen ominaispiirteistä ja se esitetään säilytettäväksi. Historiallisten väritysten arvo tunnistettiin, kun ne oli menetetty modernien pintakäsittelymateriaalien myötä kirkkaisiin pastellisävyihin ympäri Eurooppaa. Perinteiset materiaalit olivat tarjonneet suppeamman väripaletin ja siten luoneet yhtenäisemmän kaupunkikuvan. Tutkimustietoa ja ohjeistusta uusintamaalaukseen esitettiin värikaavojen avulla.

Suomessa värikaavoja laati rakennuskonservaattori Thorvald Lindqvist, joka oli aiemmin työskennellyt Museovirastossa ja virkatyössään toiminut useiden valtion rakennusten värisuunnittelijana. Lindqvist laati värikaavat Helsinkiin (1983) ja Tampereelle (1989). Kyllä, Tampereen värikaava valmistui siis jo 35 vuotta sitten, mutta jäi sittemmin mahdollisesti rakennusvalvonnan arkistoon eikä sitä koskaan julkaistu, toisin kuin Helsingissä. Helsingin rakennusvalvonta on hyödyntänyt ja kehittänyt värikaavaa sen valmistumisesta lähtien. Nykyisin se on laajentunut verkkopohjaiseksi tietokannaksi.

Uusi kaava, uudet metodit?

Värikaavan käsite on hyvin laaja ja määrittelemätön. Kaavojen alkuvaiheessa tutkimusmetodit olivat riippuvaisia tutkijan ammatillisesta taustasta. Italiassa arkkitehti Giovanni Brinon värikaavat perustuivat arkistotutkimukseen, kun taas Norjassa konservaattorit Jon Brænne ja Tone Marie Olstad perustivat tutkimuksensa pintakäsittelykerrosten materiaalitutkimukseen pigmenttien ja sideaineiden tunnistamiseksi.

Helsingin kaava joutui valmistuttuaan Museoviraston kritiikin kohteeksi, koska värityksien perustumista tutkimukseen ei pidetty luotettavana. Epäilystä herätti se, että Lindqvist nähtiin enemmin taitelijana kuin tutkivana konservaattorina. Osa väreistä saattoi siis perustua Lindqvistin näkemykseen aikakauteen ja alueeseen sopivista väreistä kuin todella julkisivuilta löytyneisiin värikerroksiin. Lindqvist ei myöskään laajentanut tutkimustaan arkistoihin.

Mitä Tampereen uudessa värikaavassa pitäisi siis huomioida, jotta vältyttäisiin Helsingin värikaavan puutteilta? Vaade väritystutkimuksen läpinäkyvyydestä on nykypäivään tullessa kasvanut entisestään. Samalla tutkimusmenetelmät ovat laajentuneet analyyttisten laboratoriotutkimusten moninaiseen kirjoon. Menetelmien kehityksessä ei ole kuitenkaan tähdätty alueiden värityksen kartoittamiseen, vaan tutkimuksessa on menty syvemmälle yksittäisten kohteiden värityksen analysoimiseksi. Uusien menetelmien hyödyntäminen värikaavan mittakaavassa vaatiikin niiden uudelleen tarkastelua, mieluiten monialaisesti.

Koska Tampereen värejä on jo tutkittu niin Lindqvistin kuin monen muun toimesta, tulisi 2020-luvun värikaavan alkaa edellisestä poiketen kirjallisuuskatsauksesta. Lähdekriittisyyden ja avoimuuden nimissä lähteiden eli tutkimusraporttien tulisi olla kaikkien saatavissa. Tai voisihan koko värikaava olla täydentyvä tietokanta, johon aiemmin tehdyt ja tulevat tutkimukset tallennettaisiin.

Värityksen suojelu

Värikaavan laatiminen ei välttämättä kuitenkaan tarkoita, että esitettyjä värityksiä todella hyödynnetään huoltomaalauksissa. Tampereen arkkitehtuuriohjelma tarjoaa ratkaisuksi rakennustapaohjausta, jopa niissä tapauksissa, kun asemakaavaa ei uusita. Tampereelta löytyy kuitenkin yksi varoittava esimerkki kyseisestä toimintamallista Kalevan kaupunginosasta.

Kaleva kuuluu Tampereen itäiseen kantakaupunkiin ja edustaa yhtä Suomen laajinta ja yhtenäisintä jälleenrakennuskauden aluetta. Tampereen kaupunki julkaisi vuonna 2015 Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytisen ja Arkkitehdit MY:n laatiman selvityksen, joka sisälsi kuvauksen alueen ominaispiirteiden säilyneisyydestä sekä rakennustapaohjeen (RTO), jonka ohjeilla alueen yhtenäisyys säilyisi tulevissakin korjauksissa.

Ohjeessa julkisivuihin suositellaan värimuutoksen yhteydessä ensisijaisesti palauttamaan rakennuksen alkuperäinen väri käyttäen alkuperäisiä materiaaleja. Mikäli alkuperäistä väritystä ei ole mahdollista tutkia, esimerkiksi tilanteissa, joissa vanha maalausalusta eli rakennusosa tai rappaus on poistettu, tulee kuitenkin pitäytyä 1950-luvun kalkkimaalattujen talojen tyypillisessä värityksessä, johon on annettu ohjeessa ehdotuksia. Alueen asemakaavoja ei uudistettu selvityksen jälkeen. Taloja ei siis suojeltu, joka tarkoitti, että RTO ei tullut laillisesti sitovaksi. RTO:n valmistumisen jälkeen huoltomaalauksissa ei ole huomioitu ohjetta kalkkimaalin sävyistä, vaan uusien akrylaatti- ja silikonihartsiemulsiomaalien myötä väritykset ovat tulleet kirkkaammiksi kuin koskaan Kalevan historiassa. Julkisivumuutokset ovat rakennusjärjestyksen perusteella käyneet läpi toimenpide- tai rakennuslupamenettelyn, joka ei kuitenkaan ole vaikuttanut siihen, että väritys olisi säilynyt RTO:n mukaisesti rakennusaikakautta edustavana.

Nähtäväksi jää, voiko Tampereen uusi värikaava todella muuttaa kiinteistönomistajien näkemyksiä ja tavoitteita värityksen osalta. Helsingin värikaava on tehnyt historialliset väritykset tunnetummaksi ja internetin kautta myös helposti lähestyttäväksi. Helsingin historiallisten alueiden nykyinen väritys on kuitenkin rakennusvalvonnan sekä kaupunginmuseon kärsivällisen yhteistyön tulosta jo 40 vuoden ajalta. Ehkä siitäkin on mahdollista hakea oppia Tampereelle. ↙

AAMU KOIVISTOINEN on arkkitehti ja artenomi (restaurointi AMK), joka on työskennellyt Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytisellä vuodesta 2017.