Julkaistu lehdessä 4/2024 - Väri
Arkkitehdin tutkinto – mustaa valkoisella?
Suomen kolmessa arkkitehtuurikoulussa väri ei juuri näy opetuksessa. ”On aika oppia ajattelemaan ympäristömme värillisyyttä jo skissipaperin äärellä”, kirjoittavat kolme hiljattain valmistunutta arkkitehtia.
Punamullattu tupa siintää maalaismaisemassa, räikeät väripaneelit uudiskerrostalon julkisivussa kiinnittävät katseen kaupungin kaduilla, pastelliset talorivit joen varressa komeilevat postikortissa, betonin brutaali harmaa ihastuttaa yhtä ja vihastuttaa toista. Rakennetun ympäristön värit herättävät meissä vähintäänkin alitajuisesti tuntemuksia, vaikkemme pysähtyisikään pohtimaan niiden värillisyyttä.
Meitä jokaista ympäröivä fyysinen todellisuus on värikäs: lähes kaikilla luonnonkappaleilla ja rakennetun ympäristön osasilla on oma ominaisvärinsä. Väri on siten yksi olennainen osa myös arkkitehtuurin kokemista. Arkkitehdeilla on tärkeä rooli rakennetun ympäristön estetiikan määrittelijöinä. Voimmekin kysyä, miksi arkkitehtuurin värisuunnittelun opetusta ja tutkimusta on niin vähän. Arkkitehti törmää kuitenkin arkisessa työssään väreihin viimeistään siinä vaiheessa, kun rakennuksen värityssuunnitelmat täytyy laatia, usein kiireessä ja intuitioon luottaen.
Muiden suunnitteluratkaisujen tavoin myös värivalintojen tulisi kestää aikaa. Emme voi suunnittelijoina nojautua hetkellisiin trendeihin tai henkilökohtaisiin mieltymyksiin, vaan meidän tulisi tehdä sekä kulttuurisesti että ekologisesti kestäviä valintoja. Väri ei ole muusta arkkitehtuurista irrallaan olevaa pintakoristelua vaan osa rakennuksen materiaalisuutta sekä tehokas ilmaisun väline, jolla voidaan vaikuttaa esimerkiksi ympäristön viihtyisyyteen ja paikan identiteettiin.
Väri ei ole muusta arkkitehtuurista irrallaan olevaa pintakoristelua vaan osa rakennuksen materiaalisuutta sekä tehokas ilmaisun väline.
Viimeisten vuosien aikana Suomen kolmessa arkkitehtuurikoulussa, Oulun yliopistossa, Tampereen yliopistossa ja Aalto-yliopistossa, kurssitarjontaan on kuulunut vain muutama kurssi, jotka ovat käsitelleet väriä. Suurin osa näistä on taidekursseja, joissa väriä on lähestytty lähinnä kuvataiteen värioppien kautta, eikä niinkään arkkitehtuurin näkökulmasta. Poikkeuksen on tehnyt Aalto-yliopiston Väri – Valo – Tila -kurssi. Valitettavasti suosittu kurssi on kuitenkin päätetty lopettaa.
Arkkitehtuurin historian kursseilla väri tuodaan usein osaksi olemassa olevan arkkitehtuurin analysointia, mutta näitä oppeja harvoin hyödynnetään muilla kursseilla. Rakennussuunnittelun kursseilla, joilla arkkitehtuurin ja värin suhdetta olisi luontevaa käsitellä, väri jää tyypillisesti vain viitteeksi julkisivumateriaalien luettelossa ja visualisointikuvissa. Useimmiten myös pienoismallit toteutetaan kokonaan valkoisesta pahvista tai puusta. Tämä pitkään jatkunut käytäntö niin opetuksessa kuin työelämässäkin viestii siitä, että arkkitehtuurissa värisuunnittelua pidetään toissijaisena. Väriopetuksen niukkuus on sidoksissa myös akateemisen tutkimuksen määrään Suomessa. Tieteellistä kirjallisuutta arkkitehtuurin värisuunnittelusta on vain vähän. Kiinnostus aihepiiriä kohtaan on kuitenkin kasvanut, etenkin opiskelijoiden keskuudessa.
Jo varhaisessa vaiheessa opintojaan arkkitehti oppii paikan merkityksen. Analysoimme paikan valo-olosuhteita, pinnanmuotoja, olemassa olevaa rakennuskantaa ja kasvillisuutta. Värin suhteen tulisi tehdä vastaavaa tarkastelua: kiinnittää huomiota luonnon ja ihmisen rakentaman ympäristön värillisyyteen, havaita kuinka ne elävät eri vuorokauden- ja vuodenaikoina.
Ymmärrys paikan värimaailmasta antaa suunnittelijalle mahdollisuuden tehdä halutulla tavalla maisemasta erottuvia tai siihen sulautuvia värivalintoja. Myös värisuunnittelun teoreettisten perusteiden, kuten värihavaintoon liittyvien ilmiöiden, väristrategioiden ja -järjestelmien opetus lisäisi arkkitehdin valmiuksia suunnitella värienkäytöltään laadukasta ja kestävää elinympäristöä. Ekokriisin vallitessa myös rakennusmateriaalien ja väriaineiden ekologisuuteen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota.
Kenties tulevaisuuden arkkitehti oppii jo opintojensa alkutaipaleella näkemään värin osana kokonaisvaltaista suunnittelua, löytää värille luontevan roolin osana omaa suunnittelijan identiteettiään ja kykenee perustelemaan värivalintojaan monipuolisesti. On aika oppia ajattelemaan ympäristömme värillisyyttä jo skissipaperin äärellä. ↙
Kirjoittajat ovat arkkitehtuurin ja värin suhdetta diplomitöissään hiljattain tutkineita arkkitehteja.