Julkaistu lehdessä 2/2024 - Aine ja äly
Luovuuden teollinen vallankumous
Generatiivinen tekoäly on parhaimmillaan luovan työn ja ideoinnin apulainen, näkee Mikael Tómasson.
Vaikka tekoälyistä on pöhisty isommassa mittakaavassa viimeinen vuosi, on monelle suunnittelijalle jäänyt aiheesta epävarma olo. Onkohan niitä opeteltava, sillä nehän kuulemma tehostavat työntekoa? Näin kysyttäessä ei tajuta tekoälyn soveltamisen kauaskantoisia seurauksia. Generatiivisen tekoälyn käyttö ei tarkoita ainoastaan nopeutuvia työtehtäviä vaan isompaa luovan työn murrosta. Osaavissa käsissä tekoälyllä voi teollistaa luovan prosessin, ja siitä on tulossa erottamaton osa tulevaisuuden arkkitehtuurityöskentelyä.
Jo nykypäivän suunnittelijat käyttävät päivittäin useita tekoälyjä – usein huomaamattaan. Yleinen määritelmä tekoälylle on, että sen pitää kyetä itsenäisesti tekemään älykkäinä pidettäviä toimintoja. Esimerkiksi Googlen hakukone on tekoälyjärjestelmä, koska se osaa suodattaa valtavista tietomassoista mielekkäitä löydöksiä. Sen sijaan sitä, että suunnitteluohjelma osaa laskea huoneiston pinta-alan tai mallintaa rakennuksen tuuliolosuhteet, ei tulisi pitää tekoälynä. Silloinhan suunnitteluohjelma ”vain” täyttää ihmisen sille määrittämät laskutehtävät eikä tee itse arvovalintoja.
Viime aikojen tekoälypuhe on Googlen sijaan keskittynyt generatiivisten tekoälyjen ympärille. Nämä ohjelmistot osaavat ihmisten kirjoittamien kehotteiden pohjalta luoda ”tyhjästä” tekstiä, kuvia ja 3D-malleja. Tekstejä tuottavat tekoälyt, kuten ChatGPT tai Perplexity, ovat jo käytössä joissain arkkitehtuuritoimistoissa sähköpostien, projektikuvausten ja markkinoinnin automatisointiin. Ne tuottavat mukiinmeneviä ensimmäisiä luonnoksia, joita suunnittelija voi itse jalostaa lopulliseksi tekstiksi. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, ettei näitä järjestelmiä sovi tietoturvasyistä käyttää projektiasiakirjojen tuottamiseen, koska kaikki syötetty teksti päätyy sovellusten ylläpitäjien haltuun – ja kolmansien tahojen on mahdollista onkia alkuperäiset tekstit ulos järjestelmästä riittävällä taidolla.
Generatiivisia kuvatekoälyissäkin on omat ongelmansa: ne eivät toista luotettavasti kuvia samasta aiheesta. Jos suunnittelija haluaa tehdä samasta rakennuksesta ulkoperspektiivikuvia eri kuvakulmista, ei jokaisen kuvan ”tyhjästä” luova tekoäly kykene tuottamaan niitä. Kuvatekoälyt ovat sen sijaan tehokkaita työkaluja havainnekuvien elävöittämiseen ja viimeistelyyn. Esimerkiksi renderöidyn sisätilakuvan voi nopeasti kalustaa käyttämällä Photoshopin generatiivista täyttöä.
Kuvien viimeistelyn lisäksi kuvatekoälyillä on toinenkin käyttötarkoitus: interaktiivinen ideointi. Kehottamalla tekoälyä luomaan visuaalisia ratkaisuja omiin suunnitteluhaasteisiin voi saada tehtäviin uusia näkökulmia.
Otan esimerkiksi haluni massoitella kerrostalokortteli Turkuun. Aluksi määrittelin alueen, jolle pyysin Stable Diffusion -tekoälyä luomaan kuvan ”turkulaisesta korttelista”. Huomattuani, että se tarjosi paljon rapattua pintaa, vaihdoin materiaalin – minkä myötä vaihtui myös tyylilaji. Tyylilajin muutos sai minut kokeilemaan erilaisia sisäpihavaihtoehtoja. Tällainen edestakainen reagointi ja ideoiden hiominen minun ja koneen välillä on koukuttavaa.
Kuvat eivät ole suoraan toteuttamiskelpoisia. Kerrostalot paikka paikoin sulavat katujen ylle, mutta niiden massoittelu tarjoaa virikkeitä mielikuvitukselle. Tuotettuani näitä kuvia puolessa tunnissa sata kappaletta nousi toimiviakin ideoita esille. Silti luomani kuvat toistavat tekoälyn netistä oppimaa geneeristä modernia arkkitehtuurikuva-aineistoa. Generatiivinen tekoäly vaikuttaakin vielä vain assistentilta eikä hätkäytä luovuudellaan.
Kehoteteksti: air shot of Turku apartment blocks, architectural model, (masterpiece, low contrast, highly detailed), single building, single plot, solarpunk, house, circular courtyard, tree, foliage, air photo, drone photo, isometric view
Kehottamalla kuvatekoälyä luomaan ”uutta hienoa vau-arkkitehtuuria” siitä saa ulos vain nähtyä estetiikkaa, koska tekoäly on oppinut yhdistämään esimerkiksi Zaha Hadidin ja Frank Gehryn työt sanoihin ”vau-arkkitehtuuri” ja ”hieno”. Hadidin toimisto käyttääkin kuvatekoälyjä usein etsiessään edesmenneen arkkitehdin otetta tämän päivän suunnittelutoimeksiantoihin. Mutta oikeasti uuden luomisen prosessi nojaa siihen, että ihmiskäyttäjä ohjaa koneen sekoittamaan oppimiaan konsepteja.
Koska tekoälyt ovat taitavia analysoimaan ja toisintamaan tietoa, ihmiskäyttäjän täytyy ohjata niitä luovasti, että ne saa generoimaan luovaa sisältöä. Kehotin esimerkiksi Stable Diffusion -tekoälyä luomaan minulle kuvat kävystä ja ortodoksisesta kirkosta. Molemmat ovat pikaisesti katsottuna uskottavia kuvia. Seuraavaksi kehotin tekoälyä ensin luomaan kuvan kävystä, mutta kesken kuvanluontiprosessin muutin sille antamaani ohjetta – kehotinkin sitä luomaan kuvan ortodoksikirkosta – käyttäen pohjana puolivalmista käpykuvaansa. Nyt tekoäly loikin kuvia, joissa se ei enää toisintanut oppimaansa. Nyt se loi oikeasti uutta. Koneen tuotettua sata khimairakuvaa minä toimin makutuomarina ja poimin joukosta inspiroivia ajatuksia.
Tällainen kuvien luonti ei tietenkään yksin mullista luovaa prosessia. Saman tehtävän kävyn ja kirkon yhdistämisestä voisimme antaa ihmisarkkitehdeille ja saisimme varmasti paljon käyttökelpoisempia ehdotuksia. Mutta tekoälyllä on vääjäämätön etu puolellaan: se on halpa. Sadan käpykirkkokuvan luomiseen käytin tunnin. Kuvatekoäly noudattaa teollistumisen logiikkaa, jossa yksi koneella varustettu ihminen tuottaa nopeammin ja enemmän kuin käsityöläinen, vaikkakin usein heikompaa laatua. Luovuuttakin voidaan koneellistaa. Esimerkiksi Japanissa jo kokonaisten toimistorakennusten 3D-malleja luodaan generatiivisella tekoälyllä. Ihmisen tehtäväksi on tullut etsiä paras luomus ja lähteä kehittämään sitä.
Arkkitehtien työnkuvan teollistuminen tulee jatkumaan Suomessakin, ja väitän, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua generatiivisia tekoälyjä käytetään laajalti luovien töiden teollistamiseen. Arkkitehtien työt eivät kuitenkaan lopu, sillä ihmistä tarvitaan prosessin johtamiseen, kontekstin ymmärtämiseen ja kommunikaatioon – ainakin vielä.
Generatiiviset tekoälyt tulevat teollistamaan luovaa prosessia, joten jos on työelämässä mukana vielä kymmenenkin vuoden kuluttua, niihin kannattaa tutustua seuraavan vuoden aikana. Oppiminen kannattaa aloittaa hakemalla tuntumaa siihen, miten kuvatekoälyjä ohjataan kirjoittamalla. Tekstipohjainen kuvien luominen vaatii arkkitehdeilta erilaista ajattelutapaa – ei riitä, että kynä tai cad-hiiri pysyy kädessä, vaan on osattava sanoittaa konekielellä, mitä tavoittelee. Tulevina vuosina generatiivinen luominen lyö itsensä läpi yhä useammassa arkkitehdin luovan työn osassa. Samalla työ sujuvoituu, kun suunnitteluohjelmiin tulee tekoälypohjaisia assistentteja, jotka tehostavat suunnitelmiamme ja hiovat pois virheitämme.
Itselläni on työuraa edessä vielä reilut 30 vuotta. Historiantutkija Yuval Noah Hararin mukaan tuona aikana ihmiskunta tulee käymään läpi isomman mullistuksen kuin kirjapainotaito tai teollistuminen aikanaan olivat, sillä ensimmäistä kertaa historiassamme luomamme teknologia osaa tehdä itsenäisesti päätöksiä ja muuttaa omaa toimintaansa. Tämä mullistus ei voi olla vaikuttamatta myös rakentamiseen. Harari myöntää, ettei tiedä, mitä nykynuorisolle kannattaisi opettaa, mutta itse kouluttaudun nyt käyttämään tekoälyjä ja samalla tutkin myös estetiikkaa ja käytettävyyttä, jotta voin toimia perustellusti tekoälyjen makutuomarina. ↙
MIKAEL TÓMASSON on kaupunkisuunnittelija ja tekoälykouluttaja.