Julkaistu lehdessä 1/2024 - Kaupungin sydän
Pääkirjoitus 1/2024: Sydänkirurgian tarpeessa?
Viime aikoina olemme saaneet lukea tiuhaan uutisia kaupunkikeskustojen näivettymisestä: liikkeet ovat siirtymässä keskustojen ulkopuolisiin kauppakeskuksiin tai verkkoon, ja toimistot ammottavat tyhjyyttään etätyön yleistyttyä. Onko kaupungin sydän siis pysyvästi halvaantunut, ja onko vaivaan tehokasta lääkettä? Ainakaan siitä ei ole päästy yksimielisyyteen, sillä hoitokeinoiksi esitetään niin yksityisautoilun rajoittamista kuin pysäköintipaikkojen lisäämistä, toimistojen muuttamista asunnoiksi ja korvaamista uudisrakennuksilla, kaupunkitapahtumia ja villiinnytettyä kaupunkiluontoa.
Kaupunkikeskustat olivat kriisissä myös 73 vuotta sitten, kun CIAM eli modernin arkkitehtuurin kansainvälinen kongressi kokoontui Hoddesdonin kaupunkiin ruotimaan teemaa ”The Heart of the City”. Avauspuheenvuorossaan järjestön presidentti Josep Lluís Sert nimesi ongelmien juurisyyksi käynnissä olleen esikaupungistumisen, jonka seurauksena kaupunkien sydämet olivat muuttumassa yksipuolisiksi liikekeskuksiksi ja niitä ympäröivät asuinalueet slummiutumassa. Ratkaisuksi hän esitti kaupunkien ”uudelleenkeskittämistä” uusien tai perusteellisesti saneerattavien ytimien ympärille. Puheessaan Sert maalasi lumoavan vision modernista jalankulkukeskustasta, joka kannustaisi kaupunkilaisia spontaaniin vuorovaikutukseen ja vapaaseen ajatustenvaihtoon, vahvistaen siten yhteisöllisyyttä ja demokratiaa. Käyttökelpoisiksi esikuviksi hän esitti antiikin agoroita ja forumeita sekä keskiajan ja renessanssin piazzoja; ongelmana vain oli löytää niille uusiin yhteiskunnallisiin, teknologisiin ja kulttuurillisiin oloihin sopiva muoto.
Jälkikäteen on helppo todeta, ettei CIAMin laatimista periaatteista ollut lääkkeeksi kaupunkien silloisiin ongelmiin eikä niiden pohjalta syntynyt kaupunkitiloja, jotka olisivat vetäneet vertoja historiallisille esikuvilleen. Edes Alvar Aallon mestarillinen kädenjälki ei pystynyt tekemään Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskuksesta kaupunkielämän keskipistettä. Nykyistä keskustelua seuratessa ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että tunnumme yhä haikailevan Sertin vision perään, vaikka arkkitehtoniset muodot ovatkin toiset. Olisiko siis aika arvioida uudelleen keskustan merkitys kaupungille?
Olisiko aika arvioida uudelleen keskustan merkitys kaupungille?
Tämän numeron artikkeleissa kaupunkisuunnittelun ihanteita ja käytäntöjä tarkastellaan kriittisesti eri näkökulmista. Anssi Joutsiniemi pohtii kirjoituksessaan Helsingin kantakaupungin ja esikaupunkien välistä dynamiikkaa, ja Aleksi Lohtaja puntaroi kirja-arviossaan, onko lähiöitä kehitetty liian yksipuolisesti vallitsevien uusurbanististen ihanteiden pohjalta, niiden omat erityispiirteet sivuuttaen. Tommy Lindgren puolestaan kysyy, onko inhimillisen mittakaavan ja miellyttävän kävely-ympäristön korostamisesta muodostunut este muihin ajankohtaisiin haasteisiin reagoinnille. Niihin lukeutuu muun muassa vihreän infrastruktuurin uudenlainen merkitys ilmastokriisin ja luontokadon torjunnassa, mistä Ranja Hautamäki ja Mari Ariluoma kirjoittavat omassa artikkelissaan. Harri Hautajärvi puolestaan tarkastelee tiivistämisen ja rakennussuojelun ristiriitoja neljän helsinkiläisen esimerkin kautta.
Rohkaiseviakin esimerkkejä urbaanin ympäristön huomiovasta täydennysrakentamisesta on onneksi löydettävissä. Brittiläinen arkkitehti Peter Barber kertoo haastattelussa työstään, jossa Lontoon rakennuskulttuurin tuntemus yhdistyy sosiaaliseen vastuuntuntoon ja typologisiin innovaatioihin. Muistamme myös viime vuoden lopulla edesmennyttä akateemikko Juha Leiviskää hänen ystävänsä, arkkitehtuurihistorioitsija William J. R. Curtisin kirjoituksella.
Tässä numerossa esiteltävät projektit kuvaavat muutamia keskustarakentamisen nykytrendejä. Varsinkin Helsingin keskusta on viime vuosina täyttynyt uusista hotelleista, joista nyt esiteltävä Radisson Red on eräänlainen umpikorttelin konseptimalli. Sen kuopiolainen vastine on ruutukaavakeskustan korttelirakenteeseen sovitettu taidelukio Lumit. Pysäköintilaitoksen kaivaminen Turun kauppatorin alle on ollut poikkeuksellisen pitkällinen ja kiistanalainen hanke, jonka tuloksena maanpinnalle on syntynyt viimeistelty kaupunkitila monen toimiston yhteistyönä. Helsingin Senaatintorin uusi valaistusjärjestelmä puolestaan jättäytyy suosiolla statistiksi ja suuntaa valokeilat aukiota reunustaviin monumentteihin, ja Lahdessa Eliel Saarisen suunnitteleman kaupungintalon katetusta sisäpihasta on tehty kaupungin uusi keskipiste.
Keskustan ohella sydän on tietysti vertauskuva kiintymykselle ja rakkaudelle, jotka molemmat ovat kaupunkisuunnittelussa välttämättömiä. Kuten italialainen Ernesto Nathan Rogers totesi Hoddesdonin kongressissa vuonna 1951 pitämässään puheessa: ”Sydän on rakkauden symbolinen keskus, enkä usko meneväni esimerkissä liian pitkälle, jos vaadin antamaan käsitteelle tämän tulkinnan. Sillä vain sellaiset arkkitehtoniset sommitelmat, jotka vastaanottavat ja herättävät tällaisia elintärkeitä inhimillisen sympatian tunteita, voivat tulla yhteisön keskukseksi – kaupungin sydämeksi.” ↙