Julkaistu lehdessä 4/2023 - Metsä
Erat, edelleen esikuva
Bruno Eratin puolen vuosisadan takaiset ajatukset kestävästä rakentamisesta ovat yhä paras suomalainen esimerkki ekologisesta arkkitehtuurista, näkee Pekka Hänninen.
Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä luontokadon pysäyttäminen ovat tällä hetkellä arkkitehtuurin – ja koko ihmiskunnan – suurimpia haasteita. Arkkitehti, tekniikan lisensiaatti Bruno Erat (1936–2023) etsi niihin ratkaisuja jo puoli vuosisataa sitten, ja hänen rakennustensa ja ajatustensa ajankohtaisuus vain kasvaa vuosien vieriessä.
Eratin kotitalo Villa Solbranten (1978) on mielestäni edelleen paras esimerkki Suomessa siitä, kuinka arkkitehtuuri voi edistää ekologista kestävyyttä. Rakennuksen arkkitehtuuri kumpuaa paikan lähtökohdista, tilojen sijoittelusta lämpövyöhykkeisiin sekä aurinkoenergian passiivisesta ja aktiivisesta hyödyntämisestä. Se tukee paikallista luonnon monimuotoisuutta ja kestävän elämäntavan harjoittamista. Yhtä kokonaisvaltaista ekologisen rakentamisen kohdetta ei mielestäni ole Solbrantenin jälkeen Suomessa nähty – myöhemmässä ekologiseksi kutsutussa rakentamisessa on keskitytty usein kapeasti vain energiatehokkuuteen ja vähähiilisyyteen.
Villa Sobrantenin esikuvana oli suomalainen talonpoikaistalo, jossa tupa ja kamari on ryhmitelty sydänmuurin ympärille. Solbrantenissa oleskelutilat ovat etelän puolella ja vähemmän lämpöä tarvitsevat makuuhuoneet sekä keittiö ja aputilat rakennuksen pohjoispuolella puskurivyöhykkeenä kylmää vastaan. Talossa on ikään kuin kaksi taloa sisäkkäin: ulompi ”talo” voidaan jättää lämmittämättä, kun tiloja ei tarvita. Lähes kaikki myöhemmät ekologiset pientalonsa Erat suunnitteli Villa Solbrantenin periaatteilla.
Villa Solbranten
Espoo
1978
Aurinkoenergian hyödyntäminen on Eratin kotitalon arkkitehtuurin lähtökohta: tulisija ja siihen liittyvä lämminvesivaraaja muodostavat talon sydämen, ja oleskelutilat ovat niiden kainalossa. Lämpöä kaipaavat tilat ovat etelän puolella, pohjoista vasten talo vetäytyy suojaan katon lappeen alle. Viherkatto imitoi uhanalaisia ketoja ja niittyjä, ja katolla elää yli 40 kasvilajia.
Sveitsiläinen Erat muutti Suomeen Alvar Aallon ja hyvien hiihtolatujen houkuttelemana 1960-luvulla. Vuosina 1968–1970 hän toimi vierailevana professorina Yhdysvalloissa ja koki ympäristöheräämisen nähtyään kaupunkien huonon tilan ja luettuaan 1970-luvun yleistä ympäristöheräämistä pohjustaneet kirjat, kuten Rachel Carsonin Hiljaisen kevään, Wesley Marxin Frail Oceanin ja Paul ja Anne Ehrlichin Population Bombin. Eratille nousi vahva tunne, että jotain tarvitsi tehdä.
Suomeen palattuaan Eratin ajatukset kypsyivät. Ekologisesti kestävästä rakentamisesta ei tuolloin järjestetty Suomessa opetusta, ja tietoa oli muutenkin niukalti saatavilla. Asiat oli opeteltava ja selvitettävä itse. Merkittäväksi oppimiskokemukseksi muodostui juuri Villa Solbranten ja sen identtinen naapuritalo. Kokemuksiaan Erat jakoi 25 vuoden ajan eri korkeakouluissa ja yliopistoissa sekä kirjassaan Ekologia, ihminen, ympäristö (1994).
1980
Tyyppitalossa on hyödynnetty Villa Solbrantenin ajatuksia – aikakauden kuluttajamuotiin kätkettynä. Tilat on ryhmitelty tulisijan ja sydänmuurin ympärille.
Helsinki
1997
Talo on sijoitettu kapealle kaupunkitontille siten, että kauniit kielot säästyivät. Pitkät räystäät ja kasvillisuus suojaavat auringolta kesällä mutta sallivat sen lämmittää talvipäivisin sydänmuuria, josta lämpö säteilee yöllä huoneisiin.
Eratin arkkitehtuurin kantava ajatus on pyrkiä pienentämään energiantarvetta arkkitehtuurin keinoin niin pitkälle kuin mahdollista ja ottaa vasta tämän jälkeen tekniset laitteet avuksi. Aurinkoenergian hyödyntämistä Erat tutki liki kaikissa kohteissaan. Talvella auringonsäteet päästetään sisään taloon, jolloin ne lämmittävät lämpöä varastoivaa sydänmuuria, mutta kesällä pitkät räystäät ja lehtipuut suojaavat sisätiloja ylikuumenemiselta. Rakenteellinen aurinkosuojaus kororostuu ilmaston lämmetessä. Eratin käyttämät materiaalit ovat luonnonmukaisia eli mahdollisimman vähän jalostettuja ja lisäaineettomia. Ulkovaipan rakenne on hengittävä ilman muovista höyrynsulkua. Eratin ekotaloissa on järjestään painovoimainen ilmanvaihto. Yksinkertainen tekniikka on vikasietoisempaa.
Yksilön tuli Eratin mukaan aina kokea voivansa vaikuttaa ympäristöönsä. Siksi hän piti tiivistä ja matalaa yhdyskuntarakennetta ekologisesti ja sosiaalisesti kestävänä. Eratin mukaan maankäytön liika tehostaminen vähentää ympäristön viihtyisyyttä, jolloin monet kestävän kehityksen tavoitteet jäävät toteutumatta. Rakennusten sijoittelun suhteen Erat kertoi ihailleensa Alvar Aaltoa, jonka toimistossa hän ehti työskennellä 1966–68. Eratin rakennukset on sijoitettu tonteille harkitusti, paikan resursseja hyödyntäen ja luontoa kunnioittaen. Eratille ekologinen kestävyys oli kokonaisvaltainen suunnittelun lähtökohta.
2014
Erat suunnitteli Vihdin ekokylään kaksi taloa, joissa tavoitteena oli vähäinen lämmitysenergian tarve, pieni hiilijalanjälki sekä edullinen hinta. 140-neliöiset talot ovat pohjaltaan liki neliön muotoisia ja kaksikerroksisia, jolloin ulkovaipan lämpöä haihduttava pinta-ala on mahdollisimman pieni suhteessa lattiapinta-alaan.
2006
Paikallisen marttayhdistyksen käynnistämän hankkeen tarkoitus oli tuottaa ekologisesti kestävää asumista maaseudulle sekä turvata kirkonkylän palveluiden säilyminen houkuttelemalla sinne uusia asukkaita. Kylä lämpiää oman hake- ja aurinkovoimalan avulla. Jätevedet erotellaan harmaisiin sekä mustiin ja puhdistetaan paikallisesti.
Miten Eratin rakennukset ja ajatukset ovat kestäneet aikaa? Tutkin ja vertasin muutamia hänen pientalojaan kirjassani Ekologisesti kestävä pientalo (2022). Esimerkiksi Villa Solbrantenin ostoenergiankulutus on nykymittapuunkin mukaan kohtuullinen 60 kWh per neliö vuodessa. Vihtiin 2000-luvulla toteutettujen kahden pientalon asukkaiden asumisen hiilijalanjälki taas on 375 hiilidioksidikiloa asukasta kohden vuodessa, kun keskivertosuomalaisen vastaava jälki on 1 200 kiloa vuodessa. Vihdin ekotalot voikin nähdä Eratin pitkän kehitystyön huipentumana.
Teknisten ominaisuuksien rinnalla kestävän elämäntavan harjoittamisen helppous ja luonnon ymmärtäminen huokuvat Eratin kohteista poikkeuksellisen vahvasti. Erat peräänkuuluttikin luonnon ymmärtämistä opetuksessaan ja toivoi, että arkkitehtien koulutukseen sisältyisi enemmän luonnontieteitä. Rakennukset, asuinalueet ja yhdyskunnat tuli Eratin ajattelussa nähdä kokonaisuuksina, joissa aineet ja energia kiertävät eikä jätettä synny. Kiertotaloutta, siis. ↙
PEKKA HÄNNINEN
Ekologisesti kestävään rakentamiseen erikoistunut arkkitehti ja vapaa kirjoittaja.
Teksti perustuu kirjoittajan tekemiin Bruno Eratin haastatteluihin sekä lukuisiin heidän käymiinsä keskusteluihin ekologisesta rakentamisesta sekä vierailuihin Eratin suunnittelemissa kohteissa.