Julkaistu lehdessä 3/2023 - Kortteli

Kohdearvio

Kerrostalo Helsingin Kalliossa tuo romantiikkaa kaoottisen maailman keskelle

Tuuli Kanerva

Arkkitehtitoimisto Inaron suunnittelema asuinkerrostalo on tukevasti kiinni sekä sadan vuoden takaisessa arkkitehtuurissa että tässä ajassa.

Arkkitehtitoimisto Inaron suunnittelema kerrostalo Kaarlenkadulla Helsingin Kalliossa sulautuu osaksi seitsemän tontin muodostamaa suurpihakorttelia. Korttelin nykyiset osat on rakennettu eri aikoina 1910-luvulta alkaen. Nyt valmistunut pala pihan luoteiskulmassa on korvannut korttelin aiemman uusimman osan, 1980-luvulla rakennetun asuntolan. Kaarlenkadun asuinkerrostalossa on keskitytty kaupunkiarkkitehtuurin kulmakiviin: hyviin mittasuhteisiin, katutason houkuttelevuuteen ja paikkaan kuuluvuuteen, mikä on tarkoittanut yhteyden hakemista Kallion kaupunginosan sadan vuoden takaisiin juuriin.

Lisää kuvia ja piirustuksia projektista →

Merkittävä piirre Kaarlenkadun asuinkerrostalon katujulkisivuissa on umpipinnan ja aukkojen välisistä mittasuhteista syntyvä vaikutelma, että kerrokset olisivat korkeampia kuin nykymääräysten mukaiset kolme metriä. Tällä arkkitehdit ovat pyrkineet luomaan suhteen läheisiin 1900-luvun alun rakennuksiin, joiden luonteenomaiseen julkisivumitoitukseen ovat vaikuttaneet korkeammat kerrokset. 

Illuusiossa on onnistuttu kolmen keinon avulla: Kadun suuntaan avautuvien asuntojen kaikki valoaukot ovat 2,2 metriä korkeita ranskalaisia parvekkeita. Palomääräysten mukaisesta yhden metrin etäisyydestä eri kerrosten ikkunoiden välillä on saatu nipistettyä 30 senttimetriä pois aukkojen alareunaan liitetyillä palolipoilla. Parvekekaiteet ovat kehyksettömiä lasilevyjä, jotka katoavat näkyvistä etenkin asunnoista käsin ja hämäävät luulemaan parvekkeita ikkunoiksi. 

Kaarlenkadulla kaarilla on suuri merkitys. 2020-luvun Suomessa nämä kaaret tuntuvat toisaalta miellyttävän johdonmukaiselta aiheen käytöltä, toisaalta jopa radikaalilta ornamentiikalta. Katukuvaa elävöittää kivijalan ravintolatila, joka on saanut koristeekseen loivasti holvatut näyteikkunat. Tektonisesti kuvailtuna rakennuksen katujulkisivu on jaettu asemakaavan vaatimuksen mukaisesti kiviseen maantasokerrokseen ja sen päällä istuvaan rapattuun yläosaan. Tällaisessa jaossa suurten näyteikkunoiden väliin jäävät seinäkkeet näyttäytyvät helposti pilareina, mikä rikkoo julkisivupinnan yhtenäisyyttä. Sen sijaan Kaarlenkadulla betonin ja rappauksen rajan rikkova kaariaukko sulattaa rakennuksen erimateriaalisia osia toisiinsa. Sama kaari toistuu rakennuksen aaltomaisena kaareutuvassa räystäässä ja julkisivuaukotusten alareunaa korostavissa palolipoissa. Suorakulmainen lippa irtoaisi seinäpinnasta enemmän itsenäiseksi elementiksi kuin kaareva. Kaaret antavat julkisivulle inhimillistä pehmeyttä.

Tänä päivänä kaari on psykologinen valinta, ornamentti yksinkertaisimmillaan.

1800-luvun ja 1900-luvun alun arkkitehtuurin retoriikkaa mukaillen Kaarlenkadun sisäpihan puoleisissa julkisivuissa arkkitehdit ovat sallineet itselleen katujulkisivuja suurempaa rentoutta. Suurimman poikkeuksen rakennuksen aukotusperiaatteeseen muodostavat sisäänvedettyjen parvekkeiden luomat leveät pystyavaukset, jotka rikkovat kokemuksen yhtenäisestä, pisteittäin rikotusta seinämuurista. Suuret railot tuntuvat vierailta suhteessa rakennuksen muuhun mittasuhdemaailmaan, mutta asuntojen kannalta parvekeratkaisut ovat ymmärrettäviä: kapeissa, kadulle avautuvissa asunnoissa on ranskalaiset parvekkeet; syvissä läpirungon asunnoissa on sisäänvedetyt parvekkeet.

Julkisivujen vaalean kellertävän rappauksen sävyn arkkitehdit löysivät värikorttien avulla läheisen Torkkelinmäen 1920-luvun rakennuskannasta. Porrasaulassa eteerinen tunnelma muuttuu vahvojen lämpimien värien myötä rajummaksi. Tilan polveilu ja jälleen pehmeät kaaret sekä keltaisen ja viininpunaisen sävyt tuovat mieleen räväkän art decon. 

Asukkailla on ollut vapaus valita asuntojensa värit ja materiaalit, mikä tuntuu johtavan asuntorakentamisessa tilanteeseen, jossa mikään ei liitä asuntoa tiettyyn rakennukseen. Uusien asuntojen väri- ja materiaalimaailmassa on käyttämätöntä potentiaalia. Jään kaipaamaan aikaa ja paikkaa, jossa julkisivuissa ja porrashuoneissa tuntuva arkkitehtuurin luonne voisi jatkua tavalla tai toisella myös asuntojen sisälle.

Kaarlenkadun asuinkerrostalon lähtökohdaksi on otettu alueen historia, mutta rakennus kuvastaa myös ajan henkeä. 2020-luvulla yhteiskunta tuntuu kaoottiselta; sydäntä painaa tieto massasukupuutosta; taloudellisesti turvatun elämän tavoittelu ja luonnon pelastaminen tuntuvat toisensa poissulkevilta; hallinnan tunne on poissa. Epävarmuuden keskellä selkeys on valttia, joten arkkitehtuuri on 2000-luvulla alkanut saada, kuin itsestään, klassisen arkkitehtuurin piirteitä aumakattoineen ja tasaisine ikkunariveineen. 

Holvikaari oli pitkään käytännöllinen tapa ylittää aukko seinässä tiiltä käyttäen. Tänä päivänä kaari on psykologinen valinta, ornamentti yksinkertaisimmillaan. Kaarlenkadulla kaaren käytön rationaalisuus syntyy tavoitteesta yhdistää uusi rakennus osaksi vanhaa rakennuskantaa. Samalla pehmeät kaaret antavat rakennukselle hienovaraisen romanttisen hengen. Uusi piirre suomalaisessa 2020-luvun arkkitehtuurissa on se, että suunnittelijat hyväksyvät nostalgiset mielikuvat ja siitä syntyvän romantiikan rationaalisuuden rinnalla. Arkkitehtien johdonmukainen kaariaiheen käyttö nostaa Kaarlenkadun kerrostalon puhtaan nostalgisuuden yläpuolelle. ↙

TUULI KANERVA
Arkkitehti, arkkitehtitoimisto AS LL TK:n perustajaosakas, tuntiopettaja Aalto-yliopistossa.