Julkaistu lehdessä 3/2023 - Kortteli

Kohdearvio

Asuinkortteli Oulun keskustan laidalla suunniteltiin vanhan tehtaan ympärille – lopputulos on ”osoitus sekä onnistuneesta kaavoituksesta että riemastuttavan ilmeikkäästä asuntosuunnittelusta”

Lauri Louekari

Entisen valjastehtaan ympärille suunnitellussa asuinkorttelissa asuntoihin ilmeikkyyttä tuovat vanhojen tehdassalien korkeus ja nurkkaparvekkeet. 

Kun kotikaupungin kaupunkikuvaan ilmestyy uusi, arkkitehtuuriltaan kiinnostava kohde, on se aina ilahduttavaa. Valjaskorttelissa Luo Arkkitehdit ovat onnistuneet toimiston nuoresta iästä huolimatta järjestämään tällaisen yllätyksen jo neljännen kerran. Ensimmäinen sijoittui keskustan ruutukaavan vanhaan ”vasemmistokortteliin” (As Oy Oulun Gibraltar 2019), toinen jokisuulle Koskenniskaan (Åströmin kortteli 2021) ja kolmas kaupungin ytimeen Kirkkokadulle (As Oy Oulun Marskinpuisto 2021). Yhteistä kaikille neljälle taloryhmälle on paneutuminen tehtävien vaihtuviin lähtökohtiin. Tämä on johtanut erilaisiin lähestymistapoihin, aina kunkin lähiympäristön piirteistä inspiroituen ja jotakin positiivista niihin lisäten.

Tunnusomaista toimiston omaa arkkitehtuurikäsialaakin voi kaikissa neljässä nähdä. Rakennuksista on saatu hahmoiltaan eheitä käyttämällä sisäänvedettyjä parvekkeita ja sijoittamalla ne usein myös rakennuksen nurkkiin. Avaamalla asunto tuollaiselle nurkkaparvekkeelle kahdesta suunnasta – esimerkiksi olohuoneesta ja makuuhuoneesta – on tiloihin saatu runsaasti valoa. Tällä tavalla asemoitu parveke tekee ulkotilasta osan asuntoa.

Valjaskorttelin erikoisuus oululaisittain on entisen Åströmin nahkatehtaan yhden osan – valjastehtaan – muuttaminen asunnoiksi. Vanhan rakennuksen massiivinen kivimuuri on ollut lähtökohta, jonka ympärille uutta on ollut kiitollista lähteä kokoamaan. Tehtaan muodostaman ytimen ympärille onkin syntynyt poikkeuksellisen kiinnostava rakennusryhmä.

Lisää kuvia ja piirustuksia projektista →

Isokadun puolta hallitsee vanhan tehtaan restauroitu julkisivu. Sitä kehystävät kahden puolen uudet rakennukset vaihtelevana kokonaisuutena. Huomiota herättää tehdasrakennuksen oikealla puolella oleva kahden asuinkerroksen korkuinen massa, joka erottaa uuden tornimaisen rakennusosan tehtaasta. Kaksikerroksinen osa on syntynyt kaavallisen kehityksen tuloksena, ja sen tehtävä on avata takana olevalle asuinkorttelille näkymä Ainolan puistoon, joka alkaa heti tehtaan takaa ja jatkuu jokisuistolle saakka. Korttelin paikka ruutukaavan ja rantapuiston rajalla on poikkeuksellinen. Asukkaan näkökulmasta Valjaskortteli lienee monella tavalla ideaalinen. Kun arkkitehti toimii perustajaurakoitsijan suunnittelijana, joudutaan kuitenkin käyttämään kaikki mahdollisuudet uusien asuntojen sijoittamiseen alueelle: seurauksena on myös suoraan parkkipaikoille aukeavia pieniä asuntoja, joille puiston läheisyys on laiha lohtu.

Valjaskorttelin hyväsuhteiset julkisivut assosioituvat tämän hetken parhaaseen eurooppalaiseen urbanismiin.

Omaa silmääni Valjaskorttelissa miellyttää kaksi seikkaa: uusien rakennusten massallinen vaihtelevuus ja hienostunut julkisivujako. Korttelin uusissa rakennuksissa on käytössä seinärakenne, jossa ulkoseinät ovat keveitä puurunkoseiniä ja ulkoverhouksena on levypinnalle tehty kolmikerrosrappaus. Rakenne mahdollistaa seinäpinnan yhtenäisyyden ja ikkunavyöhykkeiden koon vapaamman muuntelun. Tätä mahdollisuutta suunnittelijat ovat käyttäneet taitavasti kehystäessään ikkunoita metallipinnoilla. Tuloksena on erinomaisen hyväsuhteisia julkisivuja, jotka minun silmissäni assosioituvat tämän hetken parhaaseen eurooppalaiseen urbanismiin, vanhoja korttelistoja uudistavaan täydennysrakentamiseen.

Vierailu asunnoiksi muutetun valjastehtaan tilavissa huoneissa herättää jälleen kerran ajatuksen siitä, mikä olisi asuinhuoneen ihanteellinen korkeus. Vanhojen tehdassalien korkeus on samaa tasoa kuin viime vuosisadan alun kerrostaloissa: runsaat kolme metriä. Huonekorkeuden kasvattaminen osassa uudistuotantoa toisi asuntoa hankkivalle todellisen vaihtoehdon, jonka vaikutus ilmanvaihtoon ja viihtyvyyteen olisi merkittävä. Voisiko kaavoituksen keinoin ohjata tähän suuntaan tai ainakin luoda kokeiluille mahdollisuuksia?

Kokonaisuutena Valjaskortteli on osoitus sekä onnistuneesta kaavoituksesta että riemastuttavan ilmeikkäästä asuntosuunnittelusta. Korttelin kohtuullisen kirjava värikkyys – lähiympäristön esimerkkiä mukaillen – on iloisen hyväntuulinen jopa tyylikkyyden kustannuksella. Ja niinhän sopii ollakin! ↙

LAURI LOUEKARI
Arkkitehti, TkT, filosofian maisteri. Toimii suunnittelijana omassa arkkitehtitoimistossaan ja kirjoitaa.