Julkaistu lehdessä 1/2023 - Liike
Vaihtoehto: Liikkumisen arkkitehtuuri kannattaa uudistaa
Liikkumisjärjestelmän kehittäminen olisi yksi tehokas tapa torjua luontokatoa ja ilmastokriisiä, visioi Olli Hakanen.
Vaihtoehto-palstalla arkkitehdit esittelevät omaehtoisesti tekemiään ideaprojekteja.
Konkreettisin ja nopein vastaus ilmastokriisiin ja luontokatoon on maanpinnan kiertotalouteen siirtyminen. Tällä tarkoitan, että ihmisen tulisi lopettaa uusien luonnonympäristöjen valtaaminen ja keskittyä jo käytössä olevan maanpinnan viisaaseen hyödyntämiseen ja luonnonympäristöksi palauttamiseen. Erityisen tärkeää se on kaupunkiympäristössä, jossa lähiluonto on oleellinen hyvinvoinnin lähde. Digitaalinen läsnäolo sekä uudet sähköisen ja älykkään liikkumisen muodot mahdollistaisivat liikkumisen uudelleenjärjestelyn. Ajan- ja maankäytön hyödyt olisivat huikeat. Helsingin ennakoitu väestönkasvu voisi sijoittua liikennealueeksi nykyisin turhaan hukatulle maanpinnalle.
Olen suunnitellut Helsingin raideliikennejärjestelmän uudistamista kohta vuosikymmenen ajan. Työ on kiteytynyt Helsinki Quick Step -ratkaisuihin, joista jälkimmäinen sisältää myös ehdotuksen sähköisen lentoliikenteen aseman sijoittumisesta pääkaupunkiin.
Ihmisen tulisi lopettaa uusien luonnonympäristöjen valtaaminen ja keskittyä jo käytössä olevan maanpinnan viisaaseen hyödyntämiseen.
Helsinki Quick Step 2017
HQS 2017 -ratkaisun kantava ajatus on Helsingin ratajärjestelmän uudistaminen läpivirtaavaan junaliikenteeseen perustuvaksi nykyisen keskustan pääteasemajärjestelmän sijaan. Tavoitteeksi asetin, että matkaketjun eli liikkumisen kotiovelta määränpäähän tulee olla nopeampi kuin omalla autolla. Toinen periaate on pitää matkustajat maanpinnalla päivänvalossa. Kolmas periaate on taata matkustajille säältä suojatut nopeat ja miellyttävät vaihdot liikkumismuodosta ja -välineestä toiseen. Neljäs periaate on matka-aikahyöty-käsitteen uudistaminen: matkaketjun nopeuden ohella matka-ajan hyödyntäminen on tärkeää.
Ratkaisussa itäisen ja läntisen ratakäytävän yhdysrata alittaa Käpylän kalliotunnelissa ja Ilmalan ratapihan kannen alla. Finnopolis-läpivirtausasema sijoittuu nykyiselle junien varikkoalueelle Hakamäentien pohjoispuolelle. Nykyisestä päärautatieasemasta tulee nopean raitioliikenteen pääteasema. Keskustasta läpivirtausasemalle liikennöi kaksi raitiojunaa: asemalla letka-ajoon kykenevä raitiojuna purkautuu kolmeksi raitiovaunuksi, jotka jatkavat Hämeenlinnanväylän, Helsinki-Vantaan lentoaseman ja Malmin lentokentän ratahaaroille. Toinen raitiojuna kääntyy takaisin keskustaan.
Helsinkiin voisi silloin liikennöidä kaksinkertainen junamäärä nykyiseen kapasiteettiin verrattuna. HQS 2017 vapauttaisi myös valtavan maa-alueen Helsingin keskiakselilla. Entinen junien rata- ja varikkoalue rakennettaisiin jalankulun ja pyöräilyn puutarhakaupungiksi. Keskuspuiston ja Käpylän Louhenpuiston yhdistäisi uusi puisto. Sen kohokohta olisi pohjavesijärvi, jonka lasku-uoma, Kumpulanpuro, vapautettaisiin viemäreistä maanpinnalle avouomaan. Taimenet nousisivat Vanhankaupunginlahdelta puron yläjuoksulle kutemaan. Myös Keski-Pasilassa ja Ilmalassa vapautuisi runsaasti rata-aluetta rakentamiselle. Keskustassa raitiojunat laskeutuisivat maan alle metron lippuaulan tasoon. Kaisaniemen ja Töölönlahden puistot yhdistyisivät. Töölönlahden laituripihalle voitaisiin rakentaa asuntoja. Ratainvestoinnit katettaisiin maankäytön hyödyillä.
Helsinkiin voisi liikennöidä kaksinkertainen junamäärä nykyiseen verrattuna.
Hallinnon vastarinta
Tarkastelin Helsingin ratajärjestelmän uudistamista ensimmäistä kertaa vuonna 2014 Arkkitehtuurin, rakentamisen ja muotoilun informaatioyhdistys Armi ry:n toimeksiannosta. Jatkoin ”Entä jos Helsinki?” -kaupunkimallin kehittämistä omana työnä. Vuonna 2016 olin kuultavana eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnassa Helsingin ratajärjestelmän uudistamisen vaihtoehdoista. Sen seurauksena liikenne- ja viestintäministeriö antoi toimeksiannon läpivirtaavan junaliikenteen ratkaisusta.
Helsingin seudun liikenne (HSL) ja silloinen liikennevirasto antoivat laatimastani HQS-raportista lausunnon, jonka mukaan HQS ei noudattanut niiden pitkäjänteisesti tekemää työtä. Se oli ”liian tehokas järjestelmä” Helsinkiin. Ministeriö kuitenkin edellytti Helsingin ratajärjestelmän uudistamisvaihtoehtojen vertailua ja esitti HQS:n läpivirtaavan junaliikenteen ottamista mukaan tarkasteluun.
Vertailusta vastuussa ollut HSL antoi konsultille toimeksiannon, jossa HQS korvattiin HSL:n vertailua varten keksimällä omalla ratkaisulla. Konsultinkaan mielestä vertailu ei tällaisena antanut oikeaa kuvaa läpivirtaavan junaliikenteen potentiaalista, mutta toimeksiantoa hänen oli kuulemma noudatettava. Myöhemmin ymmärsin, että HQS olisi myös edellyttänyt muutoksia konsultin laatimaan Espoon kaupunkiratasuunnitelmaan.
Vertailua käytettiin valtion ja kaupunkien välisen, maankäyttöä ja liikennettä koskevan MAL-sopimuksen valmistelussa sekä Uudenmaan maakuntakaavan laadinnassa. HQS:n edellyttämiä tilavarauksia ei tehty Helsingin yleiskaavaan, Uudenmaan maakuntakaavan tai vielä vahvistamattomaan Eteläisen Postipuiston asemakaavaan.
Helsinki Quick Step 2023
Vuonna 2022 päätin kokeilla, onnistuisinko uudistamaan HQS-ratkaisun niin, ettei se olisi ristiriidassa voimassa olevien kaavojen kanssa. Ratkaisun avaimen minulle kertoi ratatekninen asiantuntija Pasi Hölttä: Pasilan aseman jälkeen länteen kääntyvän radan pienin kaarresäde on Haarakallion kohdalla vain 300 metriä. HQS 2017 -ratkaisussa pienin kaarresäde oli 800 metriä.
Läpivirtausasema voi nyt sijoittua Veturitien varteen maanpinnalle, missä asemalle on järjestettävissä erinomaiset yhteydet busseihin sekä sujuva saattoliikenne. Tampereen suunnan kaukojunat ja Helsingin kaupunkijunat jatkavat keskustaan päärautatieaseman alkuperäiselle laituripihalle. Helsingin lähijunien sekä Kouvola–Turku-suuntaisten kaukojunien liikenne on läpivirtaavaa. Läpivirtausasemalla voi junien lisäksi vaihtaa sujuvasti Helsingin keskustan ja Helsinki-Vantaan lentoaseman raitioliikenteeseen. Keskustaan johtavalle ratapenkalle mahtuu junien lisäksi pyöräbaana ja raitiorata, joka yhdistyy kantakaupungin raitioverkkoon.
Ratajärjestelmän vaatimat investoinnit tulevat maksetuksi syntyvillä maankäytön hyödyillä.
Tampereen suunnan kaukojunien varikko sijoittuu linjaraiteiden väliin läpivirtausaseman eteläpuolelle. Läpivirtaavan junaliikenteen ja kaupunkijunien varikot sijoittuvat Helsingin ulkopuolelle. Nykyinen junien valtava varikkoalue vapautuu kokonaan rakentamiseen.
Helsingin keskustaan liikennöiville kaukojunille rakennetaan lisäraide Oulunkylän asemalta alkaen. Se painuu kannen alle ennen Käpylän asemaa, jonka kohdalla se alittaa läpivirtaavan junaliikenteen ja Helsingistä saapuvan kaukoliikenteen raiteet. Läpivirtausasemalla se on samassa tasossa muiden raiteiden kanssa.
Maanpinnalla lähes kokonaan pysyttelevän HQS 2023 -ratkaisun maankäytön hyödyt ovat HQS 2017 -ratkaisua pienemmät. Toisaalta kustannukset ovat myös huomattavasti pienemmät. Ratajärjestelmän vaatimat investoinnit tulevat maksetuksi Helsingin keskiakselilla syntyvillä maankäytön hyödyillä. Pisararadan ja Lentoradan kaltaisia jätti-investointeja ei tarvita.
Sähköisen lentämisen Helsinki City Airport
Osa HQS 2023 -visiota on sähköisen lentoverkon solmu-aseman rakentaminen pääkaupunkiin. Sähköisten koneiden lähestymis- ja nousukulmat ovat polttomoottorikoneita ketterämpiä. Sähkömoottorin äänestä puuttuvat ihmiskorvalle epämiellyttävät taajuudet, ja äänenvoimakkuus on polttomoottoria selvästi vaimeampi. Sähköisen lentämisen kentät voivat sijoittua kaupunkiympäristöön. Kiitotien pituudeksi riittää 800 metriä.
Helsingissä Tattarisuon toimitila-alue olisi optimaalinen sijainti sähkölentokoneiden asemalle. Sen saavutettavuus on erinomainen ja yhteys Helsingin keskustaan nopea. Alueen pilaantunut maaperä on joka tapauksessa puhdistettava, eli nykyinen rakennuskanta on poistumassa. Tattarisuolle mahtuisi kentän lisäksi myös asumista ja toimitilaa. Sähköinen lentoliikenne palvelisi alle 20 matkustajan koneilla koko maan yhteyksiä pääkaupunkiin ja pääkaupungin yhteyksiä Eurooppaan vastaavanlaisille kaupunkilentokentille. Maassamme on noin 80 lentopaikkaa, jotka ovat kohtuullisin kustannuksin uudistettavissa sähkölentokoneiden kentiksi.
Koneiden kehittäjät lupaavat yhden latauksen lennon pituudeksi parhaimmillaan 800 kilometriä ja nopeudeksi jopa 500 km/h. Kuhmosta Helsingin keskustaan matkustaisi koko päivän sijasta kahdessa tunnissa. Sähköinen lentäminen on maanpinnan kiertotalouden aatelia. Vain lentokentät valtaavat maanpintaa.
Nopea muutos on mahdollinen
Aikamme arkkitehdin tärkein tehtävä on ”ei rakentamisen suunnittelu” eli turhan rakentamisen välttäminen. Kuinka onnistuisimme siirtymään luontoa halveksivasta liikennesuunnittelusta maanpintaa viisaasti hyödyntävän liikkumisen kokonaispalvelun kehittämiseen? Uteliaisuus ja avoin vaihtoehtojen tarkastelu on vasta ensimmäinen askel. Suunnittelua ohjaavat käsitteet ja päätöksiä ohjaavat kriteerit on uudistettava. Infrahankkeiden valmistelukulttuurin moraalivajeesta on päästävä eroon. Olen vakuuttunut, että nopeakin muutos on mahdollinen. Edessä avautuva näkymä on innoittava: ihmisen ja luonnon symbioosi. Sinne! ↙
OLLI HAKANEN
Arkkitehti. Perusti Respace-yrityksensä 1995. Työskenteli vuosituhannen alussa 10 vuotta työympäristökonsultoinnin parissa. www.helsinkiquickstep.fi