IlmoitusAdvert
Julkaistu lehdessä 1/2023 - Liike
Pääkirjoitus 1/2023: Liikkeentunnistin
Arkkitehti-lehden edeltäjän, ruotsinkielisen Arkitektenin ensimmäinen numero näki päivänvalon huhtikuussa 1903. Lehtemme on siten seurannut arkkitehtuurin liikettä ja virtauksia jo 120 vuoden ajan, yhtenä maailman vanhimmista edelleen ilmestyvistä arkkitehtuurijulkaisuista. Vaikka yhteiskunnalliset olot, rakennustekniikka, suunnittelumenetelmät ja tyylisuunnat ovat kokeneet sen jälkeen suuria mullistuksia, toimituksen ensimmäisessä numerossa määrittämät tavoitteet on helppo allekirjoittaa tänä päivänäkin:
Arkitekten pyrkii, niin hyvin kuin tila sen sallii, käsittelemään päivän arkkitehtonisia tapahtumia, kuvailemaan ja kuvittamaan maan tärkeämpiä uudisrakennuksia, referoimaan painavia lausuntoja ulkomaisissa ammattilehdissä sekä tunnollisesti seuraamaan juuri alkaneita töitä, joita suoritetaan vanhojen kirkkojemme ja linnojemme tuntemiseksi… Mutta Arkitekten kääntyy yhtä lailla suuren yleisön puoleen, joka on viime vuosina osoittanut olevansa päivittäin yhä kiinnostuneempi alamme kysymyksistä, ja siten lehti kantaa ehkä suurimman vastuunsa: kouluttaa yleisöä toteutettujen töiden ja projektien asiallisen kritiikin sekä ajatuksia herättävien artikkelien kautta ymmärtämään sen, mikä arkkitehtien taiteessa on arvokasta.
Lehti perustettiin arkkitehtuurin murroskauden keskellä: kansallisromantiikka oli juuri vakiinnuttanut asemansa, mutta vanhempi polvi työskenteli yhä historismin periaatteiden pohjalta, nuorimpien arkkitehtien tähyillessä jo tuloillaan olevaa rationalismia kohti. Kuten yllä olevasta sitaatista käy ilmi, keskeisessä roolissa oli alusta alkaen myös suomalaisen rakennusperinnön vaaliminen. 1900-luvun vaihteessa keskiössä olivat Suomen harvalukuiset keskiaikaiset rakennukset, kun tänä päivänä toimimme yhä enemmän toisen maailmansodan jälkeen rakennettujen suurten volyymien parissa.
120 vuotta sitten luotu lehtiformaatti on osoittautunut hämmästyttävän pitkäikäiseksi ja erilaisiin tilanteisiin mukautuvaksi. Kunkin ajan polttavat kysymykset ovat antaneet lehdille oman leimansa: 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa funktionalismi uusine ihanteineen, 1940-luvulla jälleenrakennus, 1960-luvulla teollinen rakentaminen ja 1980-luvulla postmodernismi teoreettisine pohdintoineen.
Tällä hetkellä arkkitehtuurin näkyvin muutosvoima on maailmanlaajuinen kestävyyskriisi.
Tällä hetkellä arkkitehtuurin näkyvin muutosvoima on maailmanlaajuinen kestävyyskriisi. Hiilineutraaliutta tavoiteltaessa avainasemassa on rakentamisen ja energiantuotannon ohella liikenne, joka aiheuttaa yli viidenneksen Suomen kasvihuonepäästöistä. Suunnitteilla onkin miljardiluokan investointeja erilaisiin raidehankkeisiin, pikaraitioteistä Keski-Eurooppaan ulottuviin suurnopeusratoihin. Niillä on merkittäviä vaikutuksia myös kaupunkiseutujen kehitykseen, kuten käy ilmi katsauksestamme ajankohtaisiin pikaraitiotieprojekteihin. Kaupunkien tiivistyminen raideliikenteen läheisyydessä johtaa väistämättä ristiriitoihin asuntotuotannon tavoitteiden, kulttuurihistoriallisten arvojen ja asukkaiden toiveiden välillä. Matti Jänkälä ja Ella Kaira pohtivat artikkelissaan urbaanien kansanliikkeiden vaikutusmahdollisuuksia tällaisissa uudistushankkeissa.
Suuria odotuksia on ladattu myös uusiin liikkumisteknologioihin, kuten robottiautoihin, alipaineputkissa kiitäviin kapseleihin ja liikkumisen palvelullistamiseen. Otto-Wille Koste ja Janne Olin muistuttavat, että innovatiivisilta vaikuttavat järjestelmät voivat kuitenkin kääntyä alkuperäisiä tavoitteita vastaan heikentämällä käytössä olevien kestävän liikkumisen muotojen toimintaedellytyksiä.
Tässä numerossa esiteltävät projektit kuvaavat liikkumisen arkkitehtuurin erilaisia muotoja. Länsimetro, jonka toinen vaihe valmistui viime vuoden lopulla, on ollut 2000-luvun suurimpia rakennushankkeita Suomessa. Kestävä liikkuminen edellyttää suuria investointeja myös pyöräily- ja kävelyreitteihin. Logomon silta Turussa on saanut osakseen huomiota lähinnä viivästysten ja kustannusylitysten takia, mutta se on samalla poikkeuksellisen kunnianhimoinen infrarakennelma. Helsinki-Vantaan lentoaseman rakennusvaiheet ovat olleet esillä Arkkitehdissa moneen kertaan 1960-luvulta lähtien. Tässä numerossa esiteltävä viimeisin laajennus toimii koko kompleksin sisään- ja uloskäyntinä sekä eri liikennevälineiden solmukohtana. Tämän päivän maisemakuvaa olennaisesti kuuluvat valtavat logistiikkakeskukset ylittävät harvoin arkkitehtuurilehtien julkaisukynnystä, mutta Finnish Design Shopin pääkonttori ja logistiikkakeskus Turussa osoittaa, että myös tämä rakennustyyppi mahdollistaa laadukkaan arkkitehtuurin.
Ympäristökuormituksen vähentämiseksi Arkkitehti painetaan jatkossa hieman ohuemmalle paperille. Uskomme, että pystymme silti välittämään lukijoille esiteltävien projektien arvokkaimmat piirteet. ↙