Julkaistu lehdessä 1/2023 - Liike

Kohdearvio

Lennokkaasti romanttinen

Mikko Summanen

Helsinki-Vantaan lentoaseman uusi sisäänkäyntirakennus luo mieleenpainuvan taustan lähtemisille ja saapumisille.

1970-luvun puolenvälin tienoilla lentokoneromantiikkaan taipuvaisella sedälläni oli tapana viedä minut Seutulan lentoasemalle ihmettelemään lentäviä koneita. Pienen pojan mielikuviin painuivat DC-10:n lisäksi korkea kallistettu lasiseinä ja kiiltävä puulattia. Siihen aikaan terminaalin päätilaan ja kiitoradan lähelle pääsi myös ilman lentolippua. 

Helsingin päälentoasema oli siirtynyt Malmilta Vantaan Seutulaan jo 1952, mutta ensimmäinen moderni terminaalirakennus valmistui vasta vuonna 1969, suunnittelijoinaan arkkitehdit Keijo Ström ja Olavi Tuomisto. 2020-luvun Helsinki-Vantaan lentoasema on tilkkutäkkimäinen kokoelma eri aikoina tehtyjä ja arkkitehtoniselta laadultaan vaihtelevia laajennuksia, joista uusin on Arkkitehtitoimisto Alan näyttävä sisäänkäyntirakennus.

University of Washingtonin professori, arkkitehti Phillip L. Jacobson kirjoitti Arkkitehti-lehden arviossa (4/1969) Ström & Tuomiston terminaalin kansainvälisestä merkityksestä Suomelle seuraavaa: ”…se tarjoaa tuntemattomalle määrälle vieraita heidän ensimmäisen ja viimeisen vaikutelmansa maasta ja sen uskotaan kuvastavan arkkitehtuurin nykyistä tasoa tässä maassa.” Lentoasemalla on edelleen symbolista merkitystä Helsingille ja Suomelle. Ensivaikutelma oli jo aiempien laajennusten kautta siirtynyt muualle 1960-luvun terminaalirakennuksesta ja on nyt siirtynyt uuteen sisäänkäyntirakennukseen. Sen arkkitehtuuri vastaa hienosti vaatimukseen mieleenpainuvasta tilasta, joka määrittelee saapumisen ja lähtemisen tunnelmia.

Lisää kuvia ja piirustuksia projektista →

Trans World Airlinesin terminaalia John F. Kennedyn lentoasemalle suunnitellessaan Eero Saarisen kerrotaan viettäneen pitkiä aikoja eri lentoasemilla ja New Yorkin Grand Central Stationin juna-asemalla sekuntikellon kanssa matkustajavirtojen liikkeitä mittaamassa. Nämä kenttätutkimukset vaikuttivat vahvasti terminaalin tilamitoitukseen ja muotoiluun. Helsinki-Vantaan uuden sisäänkäyntirakennuksen arkkitehtuurin anatomia perustuu samankaltaiseen logiikkaan. Hallitsevin elementti on veistoksellinen puinen alakatto, jonka korkeuskäyrämäinen muotoilu luo assosiaatioita pohjoiseen luontoon tai Tapio Wirkkalan ja Rut Brykin vaneriteoksiin mutta myös Saarisen TWA-terminaaliin.

Uudisosa on jaettu kahteen volyymiin. Näistä ensimmäinen – ekspressiivinen puukattoinen sisäänkäyntirakennus – muodostuu ylemmän kerroksen lähtöaulasta ja alemman tuloaulasta. Näitä toiminnallisesti selkeitä kerroksia yhdistää suunnikkaan muotoinen aukko välipohjassa, sen yläpuolella suuri kattoikkuna ja alla talvipuutarha Luoto. Nämä kolme arkkitehtonista elementtiä auttavat orientoitumaan tilassa ja luovat vahvaa paikan tuntua pysäyttämällä terminaalirakennuksen matkustajavirtauksen hetkeksi. Luodossa on potentiaalia muodostua lentoaseman ”Stockan kelloksi”, kohtaamispaikaksi.

Toinen osa – intensiivisen sininen matalampi rakennus – toimii välittävänä elementtinä sisäänkäyntirakennuksen ja 1960-luvun terminaalin välillä. Turvatarkastukset on sijoitettu ylempään ja matkatavaralinjastot alempaan kerrokseen. Sininen rakennus on geometrialtaan pelkistetympi, ja se irrottaa eri aikakausien terminaalirakennukset toisistaan luontevalla tavalla. Ström & Tuomiston terminaali näkyy lähtöaulan kattoikkunoista. Samalla ratkaisu antaa ilmavuutta ja keveyttä puisen alakaton ilmeelle. Suunnittelijoiden mukaan turvatarkastusosan lattian oli alun perin määrä olla samaa sinistä väriä kuin seinät. Tämä olisi entisestään vahvistanut välittävän tilan luonnetta.

Vapaasta muotoilustaan huolimatta uusi sisäänkäyntirakennus on varsin rationaalinen. Merkittävä toiminnallinen parannus aiempaan tilanteeseen on se, että nyt kaikki matkustajaliikenne kulkee yhden terminaalin kautta. Tämä helpottaa matkustajien orientoituvuutta merkittävästi, vaikka se tarkoittaakin toisinaan pitkiä siirtymiä porteille. Sisääntulorakennus on myös luontevasti laajennettavissa tulevaisuuden tarpeiden mukaan bussiterminaalin suuntaan. Tämä on huomioitu sekä kattogeometriassa että rakenteellisissa ratkaisuissa.

Arkkitehtien mukaan lentoaseman uudella rakennuksella on haluttu palauttaa lentomatkailuun romantiikkaa. Odottaessani muutama viikko sitten lähtöselvitystä Tokion-lennolle muistelin sitä lapsuudessa kokemaani vapauden tunnetta, kun lentokoneen pyörät irtoavat kiitoradasta. Jotain samaa voi kokea tässä lennokkaassa rakennuksessa. Lentämisen romantiikan palauttamista voi kuitenkin pitää jossain määrin ristiriitaisena tavoitteena ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta. Pitäisikö arkkitehtuurinkin viestiä lentämiseen liittyvistä ympäristöongelmista? Toisaalta voi ajatella, että mieleenpainuva matkustuskokemus voi saada meidät harkitsemaan matkustusvalintojamme tarkemmin. Ehkäpä se saa meidät lentämään harvemmin, kun lentämisestä tehdään erityistä ja elämyksellistä?

Ala kuuluu niihin suomalaisiin arkkitehtitoimistoihin, joilla on selkeästi tunnistettava oma kädenjälki. Useista heidän aiemmista julkisista rakennuksistaan tunnetaan maamerkinomaiset sisäänkäynnit ja mielikuvituksellisesti muotoillut puiset kattopinnat. Helsinki-Vantaan lentoaseman sisäänkäyntirakennukseen nämä arkkitehtuurin keinot sopivat erityisen hyvin. Suurinta osaa maailman lentoasemista vaivaa geneerisyys ja suoranainen identiteetin puute. Helsinki-Vantaalla tilanne on päinvastainen. Portti Helsinkiin ja Suomeen on vahvaa ja mieleenpainuvaa arkkitehtuuria. ↙

MIKKO SUMMANEN
Arkkitehti, Arkkitehtitoimisto K2S:n perustajaosakas.