Julkaistu lehdessä 1/2023 - Liike

Kohdearvio

Katon uusi geometria

Marianna Wahlsten

Helsinki-Vantaan lentokentän uuden sisäänkäyntirakennuksen puinen alakatto on tarkkaan hiottu digitaalinen palapeli.

Pitkä jono kiemurteli Helsinki-Vantaan lentoaseman uudessa lähtöaulassa, kun matkustusrajoitukset päättyivät viime kesänä. Turvatarkastusta odotellessa oli aikaa aistia Arkkitehtitoimisto Alan sunnittelemaa näyttävää tilaa sekä pohtia parametrisen puuarkkitehtuurin estetiikkaa. Tunnelma puisen katon alla oli akustiikan osalta hyvin toisenlainen kuin betonista, lasista ja teräksestä rakennetuilla lentoasemilla. Erityisen vaikuttavia olivat sisätilan suuret korkeuserot: matalimmillaan tilan korkeus on vain 2,8 ja korkeimmillaan 16 metriä.

Vaikka digitalisaatio on viime vuosikymmenen aikana vapauttanut lentoasemien tilaohjelmaa, matkustajien ja matkatavaroiden fyysiset virrat ovat edelleen keskiössä. Aaltoileva alakatto on kiireisessä ympäristössä kuin rauhoittava peite, jonka alla matkustajat siirtyvät, odottavat ja seuraavat tapahtumien kulkua erilaisten digitaalisten ruutujen avulla. Aineettomien palveluiden vastapainona materiaalien tuntu on saanut uuden merkityksen. Suomalaisen taiteen ja arkkitehtuurin perinteistä ammentava katto, johon valtava kattoikkuna tuo dramatiikkaa, on vaikuttava ja vahvistaa lentoaseman tunnistettavaa identiteettiä. Sekä ylhäältä että katon sivuilta laskeutuva päivänvalo elävöittää ja muuttaa tilan luonnetta eri vuorokauden- ja vuodenaikoina.

Lisää kuvia ja piirustuksia projektista →

Lentoaseman toimintojen lomassa ainoastaan katto antoi mahdollisuuden vahvalle arkkitehtoniselle ilmaisulle. Vertikaaliset teräsrakenteet ovat keveitä, ja niiden vastapainona tilaa hallitsee katon horisontaalinen dynamiikka. Pääsuunnittelija Juho Grönholm kuvailee, kuinka tavoitteena oli välittää tilaan ”lämpöä, romantiikkaa ja seikkailun tuntua”. Poikkeuksellisen tilallisen kokemuksen luomisen lisäksi kattorakenne piilottaa lähtöaulan hallintaan vaadittavan monimutkaisen koneiston, jolla paloturvallisuutta, ilmastointia ja erilaisia sensoreita ja verkostoja ohjataan. Yksi modernismin ihanteista oli läpinäkyvyys, mutta digitaalisen ajan arkkitehtuurissa näkyy pikemminkin pyrkimys piilottaa ja hajottaa jäykkiä geometrisiä perusmuotoja.

Algoritmiavusteisesti suunniteltujen puuelementtien valmistus edellytti hyvää tietotekniikan hallintaa ja oli haasteellinen kaikille allianssisopimuksen osapuolille. Raision Puusepät otti vastaan tilauksen lähes 500 kahdenkymmenen neliömetrin kokoisen puuelementin tuotannosta ja asennuksesta, mikä vaati yritykseltä mittavia investointeja laitteisiin sekä aikaa eri työvaiheiden suunnitteluun, kuten valmiiden osien varastointiin ja kuljetukseen. Kaikki elementit ovat erilaisia, joten ne mallinnettiin yksitellen. Monikerrospuulevyt, joiden pintapuuna on suomalainen kuusi, lähetettiin CNC-koneeseen, joka sahasi elementit 3D-mallin mukaan. Paneelit viimeisteltiin käsin ja lopuksi pintakäsiteltiin automaattisesti tasaisen laadun turvaamiseksi.

Tavoitteena oli säilyttää jatkuvuus muodon ja materiaalin välillä, ja siksi myös puunsyiden suunnat määriteltiin suunnitteluvaiheessa huolellisesti. Asentaminen vaati erityistä tarkkuutta. Koneellisen prosessin jälki näkyy pitkissä saumoissa, jotka piirtyvät ristikkäisesti topografista mallia muistuttavan sommitelman yli. Keskelle leikattua kattoikkunaa ympäröivät vaakatasoon pinotut rimat, jotka toistavat rakenteen horisontaalista liikettä. Tietotekniikan avulla tarkkaan mietitty palapeli näyttää, kuinka digitaaliset prosessit mahdollistavat puunkäytön hienosäädön.

Puukatto alkaa sisäänkäyntirakennuksen ulkopuolelta siipimäisenä katoksena ja jatkuu sisälle. Ratkaisussa näkyy modernismin keskeinen periaate ulko- ja sisätilan jatkumosta, ja se luo tunnistettavan julkisivun lentoasemalle. Kattorakenteen referenssiksi arkkitehdit ovat maininneet Tapio Wirkkalan Ultima Thule -vaneriveistoksen (1967), jossa taiteilija tutki lentokoneissa käytetyn teollisen materiaalin mahdollisuuksia. Alan piirtämä katto on veistosmaisuudessaan poikkeuksellinen ja osoittaa, miten taiteen suuntaukset suodattuvat ja vaikuttavat digitaalisen ajan arkkitehtuuriin, kuten venäläinen konstruktivismi Zaha Hadidin tai 1960-luvun kalifornialainen veistostaide Frank Gehryn töihin.

Ala on suunnitellut kaarevia, suurimittakaavaisia puupintoja aiemmin Kilden- konserttitaloon Norjan Kristiansandiin ja Helsingin keskustakirjasto Oodiin tulkiten modernismin perinteitä digitaalisilla työkaluilla. Lentoaseman uudessa sisäänkäyntirakennuksessa aaltoileva puu, Alvar Aallon arkkitehtuurin keskeinen teema, on viety uuteen ulottuvuuteen. Katto muistuttaa myös Sigfried Giedionin huomiosta, miten juuri rakennusten katoissa, kuten jo aikanaan Rooman Pantheonissa, näkyy kunkin aikakauden henki ja symboliikka. ↙

MARIANNA WAHLSTEN
Arkkitehtuuriin ja sisustukseen erikoistunut toimittaja ja valokuvaaja, väitöskirjatutkija Paris Cité -yliopistossa. Tutkii lentoasema-arkkitehtuuria osana kaupungin identiteettiä. Yksi kohteista on Helsinki-Vantaan terminaali.