IlmoitusAdvert
Julkaistu lehdessä 1/2023 - Liike
Käsite: Fluidius
Fluidius tarjoaa virkistävän tarkastelukulman jokaiselle kaupunkia katsovalle, ehdottaa Tuulia Kivistö.
Käsite-palstalla asiantuntijat nostavat esiin ja selittävät ajankohtaisia käsitteitä.
Englanninkielinen sana fluid, suomeksi fluidi, neste tai nestemäinen, kuuluu sekä fysiikan että queer- ja feministisen teorian sanastoon. Fysiikassa käsite kuvaa aineen epäkiinteää olomuotoa. Fluidius merkitsee myös sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin moninaisuutta ja kuvaa niiden liikettä, vaihtuvuutta ja muutosta. Fluidiudessa kiteytyy ajatus jatkuvasta muutoksesta ja todellisuuksien päällekkäisyydestä.
Kaupungissa fluidiuden voi yhdistää liikkeen jouhevuuteen ja sujuvuuteen. Muun muassa kulttuurimaantieteilijä Doreen Massey on esittänyt kaupungin ja paikkojen olevan prosesseja. Kaupunkiympäristöä luetaan kuitenkin usein valmiina, vaikka jatkuva muutos on osa kaupunkielämän ydinolemusta. Rakennetussa ympäristössä muutos näyttäytyy poikkeamina, virheinä ja väliaikaisuutena, vaikka luonnossa liike koetaan kauniina ja syklisenä. Fluidius tarjoaa tähän uuden tarkastelukulman ja siten jatkaa keskustelua kaupunkiympäristön luonteesta ja ominaisuuksista. Fluidiutta ja nestemäisyyttä ajatellessa voi syntyä tervetullut mielleyhtymä vaivattomuudesta ja soljuvuudesta. Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin teoksen Anti-Oidipus (1977) esipuheessa myös filosofi Michel Foucault kehottaa suuntaamaan ajattelun virtoihin ja liikkuviin sommitelmiin ykseyksien ja systeemien sijaan.
Läntinen kulttuuri on tottunut olettamaan omat tuotoksensa valmiiksi ja muuttumattomiksi. Mikäli muutosta ilmenee, sen tulee olla hallittua. Ajattelutapa on dualistinen ja toteava. Kaupunkisuunnittelussa ja arkkitehtuurissakin ratkaisut jaetaan oikeisiin ja vääriin tottumusten ja tapojen sekä niiden muovaaman lainsäädännön, kuten rakennusmääräysten, kautta. Rakennetun ympäristön ihanteet nojaavat oikeiden ratkaisujen hakemiseen ja arkkitehtien pyrkimykseen toteuttaa niitä parhaalla mahdollisella tavalla. Ympäristö, johon liitetään oletuksia muuttumattomuudesta, ei näyttäydy sallivana ja kutsuvana monitahoiselle ihmisyydelle.
Kaupunkitilallinen fluidius on mahdollista käsittää välitilojen, liminaalitilojen ja rajatilojen kautta, esittää australialaisprofessori ja arkkitehtuurikriitikko Kim Dovey. Vastaavat hetkelliset tilat ovat tuttuja etenkin toiseutetuille ihmisryhmille, jotka ovat pakotettuja käyttämään tiloja luovasti. Tilojen liukuva käyttö yhdistää fluidiuden jälleen queeriyteen ja sosiaaliseen kategoriseen toiseuteen. Väliaikaiskäytöt ovat tapa toteuttaa fluidiutta kaupunkiympäristössä konkreettisesti. ”Välitilat ovatkin mitä suurimmassa määrin toiseuden tiloja, joissa vakiintuneet käyttäytymisnormit heikentyvät mahdollistaen monenlaiset spontaanit käyttötavat ja paikan omatoimisen muokkaamisen”, maisema-arkkitehti Elka Lupunen kirjoittaa Arkkitehdissa (3/2022). Tilojen tiukka kategorisointi käytön mukaan ei ole fluidi ajatus.
Rakennetussa ympäristössä muutos näyttäytyy poikkeamina, virheinä ja väliaikaisuutena, vaikka luonnossa liike koetaan kauniina ja syklisenä.
Kuten teoreettinen pohdinta usein, fluidiuskin kompastelee siirryttäessä konkretiaan. Fluidiuden toteutuminen käytännössä vaatinee sen omaksumista ensin suunnittelijoiden omaan ajatteluun ja keskusteluihin. Nykyiset tavat ja ajatusmallit ovat iskostuneet kovin syvälle kollektiivisiin toimintatapoihin, mikä vaikeuttaa uuden ajatuskehikon kääntämistä käytäntöön. Kyse voi olla hyvin fundamentaalistenkin ajattelutapojen muokkaamisesta, jolloin hedelmällisimmät keskustelut syntyvät henkilökohtaisen reflektoinnin saattelemina. Diplomityössäni tutkin queer-teorian, kaupunkimiljöön ja kaupunkisuunnittelijan suhdetta. Työni osoitti, että fluidiutta voidaan käyttää metaforana, kun kuvitellaan kaupunkiutopioita. Queer-teoreettiset näkökulmat voivat tukea ja olla sovellettavissa kaupunkiympäristön tulkintaan ja suunnitteluun, mutta syvempi keskustelu vaatii laajemman arkkitehtiyhteisön kiinnostusta aiheeseen.
Fluidius tarjoaa virkistävän tarkastelukulman jokaiselle kaupunkia katsovalle. Ilmastokriisin edessä rakennetun ympäristön suunnittelun painopiste ei voi enää nojata kasvuun ja muihin aiempiin ihanteisiin. Rakentamisen haikaillessa kohti jotakin valmista ajatus fluidiudesta voi auttaa hyväksymään, ettei valmista koskaan tule. Keskeneräisyyden sietäminen ja kultivointi on tapa vastustaa kasvupaineita ja dynaamista kehitykseen keskittyvää ajattelutapaa. Fluidiuden sisäistäminen auttaa suhtautumaan muutokseen ja liikkeeseen myötätunnolla. ↙
TUULIA KIVISTÖ
Tampereen yliopistosta valmistuva arkkitehti, joka opiskelee nykytaidetta ja pohtii tilan ja tilaa elävien suhdetta. On kiinnostunut sosiaalisen inkluusion ja muunlajisten huomioinnin yhtymäkohdista. Teksti pohjautuu hänen diplomityöhönsä Kohti kaupunkimiljöön queerimpää luentaa – Queer-teoreettiset näkökulmat kaupunkisuunnittelijan silmin.