Julkaistu lehdessä 5/2022 - Purkaa vai korjata?

Kohdearvio

Kuin mikään ei olisi muuttunut

Martino De Rossi

Yli satavuotiaassa tallissa Helsingin Punavuoressa asuu nyt hevosten sijaan ihmisiä. Tunnelma on silti säilynyt ennallaan.

Kun Venetsiassa Pyhän Markuksen torilla sijaitsevan kellotornin restaurointi valmistui vuonna 2006, restaurointiarkkitehti, professori Giorgio Gianighianille sanottiin: ”Mitä teitte tornille, kun mikään ei ole muuttunut?” Gianighian oli todella iloinen kommentista. Hänen mielestään onnistunut restaurointikohde näyttää siltä, että rakennukselle ei ole tehty mitään.

Helsingin Punavuoressa sisäpihalla sijaitseva Ajurien talli asettaa kävijän eri maailmaan heti rakennukseen astuttaessa: 1900-luvun alun Helsinkiin, jossa ei ole autoja vaan hevosia. Vuonna 1906 valmistunut ja 1960-luvulle asti kaupungin hevosajurien hevos- ja vaunutallina toiminut rakennus on korjattu asunnoiksi, mutta on kuin mikään ei olisi muuttunut. 

Pellavaöljyltä tuoksuva, hevosten pilttuisiin johtanut ramppikäytävä johtaa keskusaulaan, josta puuttuvat vain kaura ja hevoset, sillä alkuperäiset säilytyslaatikot sekä pintojen kerrostumat ovat läsnä kertomassa talon tarinaa.

Lisää kuvia ja piirustuksia projektista →

Kymmenen vuotta kestänyt prosessi on sisältänyt kaavamuutoksen, kiinteistökehityksen, suunnittelun ja työmaavaiheen. JKMM Arkkitehtien viitesuunnitelmalla ja siihen pohjautuvalla kaavamuutoksella alkanut prosessi on nähnyt iloa ja tuskaa. Kaava hyväksyttiin vuonna 2016, ja sen jälkeen kesti vielä muutaman vuoden, ennen kuin projekti saatiin kannattavaksi.

Kaava määritti pitkälti suojelua, kuten julkisivujen ja keskusaulan ilmettä. Käyttötarkoituksen muutoksen haasteena oli saada kärryille ja eläimille tarkoitetusta rakennuksesta ihmisille elämiskelpoiset tilat ilman, että vanhoihin seiniin avataan kovin paljon uusia ikkuna-aukkoja: sisäpihalle voitiin avata asemakaavan mukaan ikkunoita enintään 5 % julkisivun pinta-alasta. Hevosille oli järjestetty luonnonvaloa pääosin kattoikkunoiden kautta, ja samat ikkunat valaisevat nykyään yläkerran huoneistoja. Vuorovaikutus naapureiden kanssa toi kaavaan tarkat linjaukset koskien viereisille tonteille avautuvia julkisivuja: naapurit eivät halunneet, että tallin tulevat asukkaat näkevät heidän asuntoihinsa. Tämän vuoksi kaakkoa kohti avautuvien asuntojen ikkunoiden eteen kehiteltiin viitesuunnitelmassa vinoseinät, jotka lopulta myös toteutettiin.

Taloudellisesti erittäin haastavalle kohteelle löytyi loppujen lopuksi omistaja, joka sai hankkeen toteutuskelpoiseksi ja vei sen loppuun asti Avarrus Arkkitehtien kanssa. Suuri osa budjetista varattiin keskusaulan ja julkisivujen kunnostamiseen. Avarruksen laatima restaurointisuunnitelma edellytti ikkunoiden, ulko-ovien, kaiteiden, portaiden, säilytyslaatikoiden ja muiden esineiden tarkkaa ja huolellista inventointia, joka näkyy lopputuloksen laadussa. Esimerkiksi alkuperäisten puukaiteiden huonokuntoiset pätkät on uusittu ammattitaitoisesti. Pääjulkisivu muuttui vaalean keltaisesta harmaaksi rakennuskonservaattori Pentti Pietarilan suunnitelman mukaan, ja ikkunat tummanruskeasta punaiseksi alkuperäisten ikkunoiden sävyn mukaan. Muiden julkisivujen hyvin vaaleat sävyt sopeutuvat ympäröivän sisäpihan väreihin.

Historiallisen ja tunnelmallisen aulan vastineena rakennuksessa on 18 pelkistettyä asuntoa. Puuparketilla, pääosin valkoisilla pinnoilla ja kiintokalusteilla sisustetuista huoneistoista on näkymiä sekä vanhaan aulaan paloikkunoiden kautta että omaan tai naapurin sisäpihalle. Osaan asunnoista on käynti suoraan sisäpihalta. Pihatason asuntojen lattiamateriaalina on terrakotan sävyinen keraaminen laatta. Osassa huoneistoja on uuttaa tai vanhaa tiiliseinäpintaa. Vanhan rakennuksen tunnelma syntyy aulan ja sisäpihan näkymistä ja ikkunoiden pienuudesta. 

Yhteistyön voima näkyy kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ajurien talli on kaikin puolin erimerkillinen kohde ammattitaitoisesta yhteistyöstä. Tilaaja, arkkitehdit, taloyhtiö, rakennusvalvonta, kaupunginmuseo ja konsultit ajoivat kaikki samaan suuntaan, koska kaikkien tavoitteena oli saada hieno ja poikkeuksellinen kohde aikaiseksi.

Poikkeuksellista on myös se, että kohde on edellyttänyt viranomaisilta avoimuutta ja joustavuutta. Yksi esimerkki siitä ovat asuntojen uudet sisäänpäin avautuvat kerrostasopalo-ovet, jotka mahdollisti lupakäsittelijä Ulla Vahteran avarakatseinen sekä esimerkillinen tulkinta. Näin vanhat pilttuiden puuovet voitiin säilyttää asuntojen ulompina ulko-ovina.

Ajurien talli toimii esimerkkinä siitä, että kaupunkia on mahdollista ”tiivistää” rakentamatta uutta, hyödyntämällä olemassa olevaa rakennusperintöä historiaa kunnioittaen. Vajaakäytöllä olevia rakennuksia on Helsingin sisäpihoilla muitakin. Osa niistä on varastokäytössä – kuten Ajurien talli oli ennen remonttia –, osassa on muutama autotalli, ja samalla suuri osa sisäpihoista kaipaa parannusta asfalttikentistä vehreiksi oleskelupihoiksi. ↙