Julkaistu lehdessä 4/2022 - Koti

Artikkeli

Mistä syntyy kestävä asuinympäristö? – Tutkijat kokosivat tarkistuslistan

Sofie Pelsmakers, Essi Nisonen, Katja Maununaho, Tapio Kaasalainen, Jyrki Tarpio, Taru Lehtinen, Raúl Castaño-Rosa

Monet asuntotuotannon nykytrendit huolestuttavat asiantuntijoita, sillä ne vaarantavat asukkaiden hyvinvoinnin, ja heikko mukautumiskyky povaa rakennuksille lyhyttä käyttöikää. Tampereen yliopiston tutkijat kokosivat asuntosuunnittelun laatutekijöistä tarkistuslistan.

Kaupunkien tiivistyessä huoli asuntosuunnittelun laadun heikkenemisestä ja asuntojen kyvystä vastata nykyisten ja tulevien asukkaiden tarpeisiin on kasvanut maailmanlaajuisesti, myös Suomessa¹. Huoli on perusteltu, sillä Suomessa on noin 3,2 miljoonaa kotia, joista lähes puolet (47 %) on kerrostaloasuntoja. Myös uudistuotannosta suurin osa on asuinkerrostaloja². Tiiviin kaupunkirakenteen katsotaan parantavan asuinkerrostalojen energia- ja tilatehokkuutta sekä palveluiden ja julkisen liikenteen saavutettavuutta. Näiden ekologisten näkökulmien lisäksi sosiaalisesti kestävän asuntosuunnittelun tulisi vastata asumisen perustarpeisiin eli luoda turvallisia asuinympäristöjä, joissa asukkaat voivat elää itsenäisesti terveellistä elämää ja kokea osallisuutta.³ 

Asuntojen toiminnallisuus ja soveltuvuus moninaisiin ja vaihtuviin tarpeisiin on keskeistä pitkäaikaisen tilallisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden kannalta, ja se on huomioitu myös Suomen rakennusmääräyksissä.⁴ Kuitenkin monet suomalaisen asuntotuotannon nykytrendit, kuten syvät rakennusrungot, asuntojen heikot luonnonvalo-olosuhteet⁵ ja kyvyttömyys vastata asukkaiden moninaisuuteen tai muuttuviin tarpeisiin, ovat huolestuttavia⁶. Erityisesti keskikäytävätaloilla, eli rakennuksilla, joissa asunnot on sijoitettu pitkän keskikäytävän kummallekin puolelle, on epäsuotuisia vaikutuksia asuntosuunnitteluun: rakennuksiin syntyy paljon yhteen suuntaan avautuvia asuntoja, joissa on niukasti luonnonvaloa ja heikko yhteys ympäristöön. Kasvavat runkosyvyydet synnyttävät lisäksi syviä asuntoja, jolloin myös liikennetila asunnon sisällä kasvaa. Kaikki nämä seikat heikentävät asuntojen kalustettavuutta ja muunneltavuutta.

Ongelmat korostuvat erityisesti pienissä yksiöissä, jotka muodostavat 24 % suomalaisesta rakennuskannasta ja jopa 40 % nykyisestä uudisasuntotuotannosta.⁷ Asuinrakennuksilla, jotka sijaitsevat tiiviissä kaupunkiympäristössä, on tyypillisesti keskinkertaiset, varjoiset ja ahtaat ulkotilat, joissa ei ole houkuttelevaa viettää aikaa vuoden ympäri.

Miksi asuntosuunnittelun laatutekijöillä on merkitystä?

Vietämme kodeissamme noin 70 % ajastamme. On ratkaisevan tärkeää, että kodilla ja sen ympäristöllä on positiivinen vaikutus terveyteemme ja hyvinvointiimme.⁸ Ikääntyvä väestö ja lisääntyvä etätyö korostavat kodin tärkeyttä. Asunnon sisätilojen lisäksi myös asuinkortteli ja naapurusto ovat osa asumisen ympäristöä; tämän vuoksi puhumme asuinympäristöistä. Asuntosuunnittelun laatutekijät ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat positiivisesti asukkaiden hyvinvointiin ja tukevat houkuttelevien, kestävien ja terveellisten kotien ja naapurustojen muodostumista. Heikkolaatuinen asuntosuunnittelu voi johtaa esimerkiksi asukkaiden uniongelmiin, lisätä ahdistusta ja yksinäisyyttä sekä kotitalouksien energiankäyttöä.⁹ 

Tutkimuksemme pohjalta kokosimme yhteen keskeisimmät asuntosuunnittelun laatutekijät ja ryhmittelimme ne neljän teeman alle: sisäolosuhteet, tilat ja yhteydet, kalustettavuus ja muunneltavuus sekä sosiaalinen infrastruktuuri. Jaottelimme ne lisäksi asunnon, rakennuksen ja naapuruston mittakaavoihin. Mikään näistä näkökulmista tuskin on uusi tai yllättävä, mutta monet niistä on jätetty huomiotta tai unohdettu nykyisessä asuntotuotannossa. Monet mittakaavoista ja laatutekijöistä kytkeytyvät ja vaikuttavat lisäksi toisiinsa, ja niitä tulisikin tarkastella yhdessä ympäröivän kontekstin kanssa. 

Lataa kestävän asuntosuunnittelun tarkistuslista (pdf) →

1

Asuntojen SISÄOLOSUHTEISIIN vaikuttavat päivänvalon ja luonnonvalon saatavuus, ilmansuunnat, esteettömät näkymät taivaalle sekä visuaalinen yhteys ympäristöön, mikä lisää asukkaiden tietoisuutta vuodenaikojen kierrosta ja tukee terveyttä ja hyvinvointia.¹⁰ Sisäolosuhteisiin liittyvät myös lämpömukavuus, akustiikka ja sisäilman laatu. Muuttuvan ilmaston vuoksi asuntojen kesäaikaisen ylilämpenemisen ehkäisy on erityisen tärkeää. Hyvät sisäolosuhteet voidaan saavuttaa varjostuksella, kasvillisuudella ja mahdollisuudella tuulettaa asuntoa öisin. 

Keskeisiin suunnitteluperiaatteisiin kuuluvat kapeat rakennusrungot, liian syvien asuntopohjien välttäminen sekä useampaan kuin yhteen suuntaan avautuvat ikkunat, jotka tuovat luonnonvaloa ja yhteyksiä ympäristöön sekä mahdollistavat auringonsaannin talvisin ja tuuletuksen kesäisin. Nämä seikat tukevat myös asuntojen kalustettavuutta ja tilallista mukautumiskykyä. 

Parvekkeiden tulisi olla yhteydessä asunnon oleskelutiloihin. Mikäli parveke kuitenkin peittää tilan pääikkunan tai ainoan ikkunan, luonnonvalonsaanti heikkenee.¹¹ Tällaisissa tapauksissa ikkunoiden kokoa tai määrää tulisi kasvattaa tai parvekkeet limittää. Useamman ikkunan huolellinen sijoittaminen yhteen tilaan mahdollistaa lisäksi muunneltavuuden tulevaisuudessa esimerkiksi niin, että tilan voi jakaa kahdeksi ikkunalliseksi huoneeksi. Rakennuksen ja naapuruston mittakaavassa hyviin sisäolosuhteisiin kuuluu esimerkiksi fyysinen yhteys aurinkoisiin ja suojaisiin ulkotiloihin, kuten sisäpihoille, ja lähiluontoon. 

2

TILOILLA JA YHTEYKSILLÄ tarkoitetaan niitä asuntosuunnittelun laatutekijöitä, jotka vaikuttavat asuntojen ja tilaratkaisujen monipuolisuuteen niin rakennuksen kuin naapurustonkin mittakaavassa. Nämä laatutekijät varmistavat, että asukkaiden erilaisiin tilallisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin voidaan vastata asukasyhteisöissä. Asuinkerrostaloissa keskikäytävät ovat epäsuotavia, sillä ne johtavat useisiin yhteen suuntaan avautuviin asuntoihin. Syviin, tyypillisesti yli kuusimetrisiin asuntoihin syntyy huonosti valaistuja tiloja, joita niiden edessä olevat parvekkeet varjostavat entisestään.¹² 

Asuntojen tasolla olennaista on se, että tilat ovat riittävän väljästi mitoitettuja, asunnoissa on riittävät säilytystilat, asuntokohtaiset ulkotilat, monipuolisesti käytettävät eteiset sekä tehokkaat liikennetilat ja huoneiden väliset yhteydet. Sisäänkäynti asunnon keskiosasta minimoi pimeät ja vaikeasti hyödynnettävät käytävät. Vaikka tilavaa, ikkunallista eteistä voi olla vaikea saada mahtumaan pohjaratkaisuun, tällaista kutsuvaa tilaa olisi mahdollista käyttää muihinkin tarkoituksiin, esimerkiksi työskentely- tai leikkitilana. Liikennetilojen limittämisellä puolestaan varmistetaan, että varsinainen kalustettava ala on tehokkaasti käytettävissä ja mahdollistaa monipuoliset kalustusvaihtoehdot. Esimerkiksi käynnin parvekkeelle voi osittain limittää keittiökalusteiden käyttämiseen vaadittavan tilan kanssa. Liikennetilat tulisi pyrkiä sijoittamaan asunnon pimeimpiin osiin, jotka eivät ole muutoin houkuttelevia käyttää.¹³ 

3 

KALUSTETTAVUUDELLA JA MUUNNELTAVUUDELLA viitataan tilojen monipuoliseen käytettävyyteen. Kalustettavuus tarkoittaa mahdollisuutta sijoitella kalusteet useammalla kuin yhdellä tavalla, ja muunneltavuus sitä, että huoneiden välillä on vaihtoehtoisia yhteyksiä, yksityisempiä tiloja voi erottaa muista ja että asuntoja on mahdollista jakaa tai yhdistää muuttamatta kantavia rakenteita. Asunnon monireittisyys mahdollistaa tiloihin pääsyn ja niiden käytön erilaisin tavoin sekä niiden yksityisyyden asteen muuttamisen. Käyttämättömiä ovia voidaan tarvittaessa pitää suljettuna ja niiden eteen voidaan sijoittaa kalusteita. Kun kodissa ja sen ulkopuolisissa jaetuissa tiloissa on mahdollista tehdä tilapäisiä tai pitkäaikaisiakin muutoksia, ei asukkaan tarvitse muuttaa pois elämäntilanteen muuttuessa. Tämä lisää yhteisöjen vakautta ja moninaisuutta.¹⁴

4 

SOSIAALINEN INFRASTRUKTUURI muodostuu ihmisten mahdollisuuksista olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa kotien lähellä sijaitsevissa jaetuissa tiloissa. Sillä tuetaan asukkaiden hyvinvointia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.¹⁵ Sosiaalista kanssakäymistä edistävät sellaiset naapurustot, joissa toiminnot ovat sekoittuneita, julkiset tilat ja rakennuskanta monipuolisia ja lähipalveluita on helposti saatavilla. Tärkeitä ovat myös kävelemistä tukevat ulkotilat ja yhteydet korkealaatuisiin, biodiversiteetiltään monimuotoisiin viheralueisiin, näkymät ympäröivään naapurustoon sekä miellyttävä mikroilmasto, jonka synnyttävät niin katetut kuin suoraa auringonvaloa saavat sisäänkäyntialueet ja julkiset tilat. Myös fyysinen yhteys asunnosta jaettuihin tiloihin ja lähiluontoon tukee sosiaalisia yhteyksiä. Keskikäytävien mitoitus ja tilalliset piirteet rajoittavat asukkaiden mahdollisuuksia kohdata naapureitaan tai viettää aikaa heidän kanssaan. Keskikäytävät voivat myös olla luotaantyöntäviä  lastenvaunujen tai pyörätuolin kanssa kulkeville ja saattavat näin eristää osan asukkaista muusta asukasyhteisöstä. Kaikkien sekä naapurustossa että itse asuinrakennuksessa sijaitsevien yhteisöllisten tilojen tulisi olla helposti saavutettavia, jotta ne palvelisivat kaikkia. Esimerkiksi leikkipaikkojen lisäksi tarjolla tulisi olla erilaisia ajanviettopaikkoja myös aikuisille. 

Kohti joustavampaa asuntosuunnittelua ja monipuolisempia asuinympäristöjä

Kaikkia neljää laadun teemaa ja mittakaavoja yhdistää asuinympäristön monipuolisuus ja joustavuus. Asuinympäristöihin kohdistuu tällä hetkellä kasvava paine vastata muuttuviin elämäntilanteisiin ja erilaisten asukaskuntien tarpeisiin.¹⁷ Vaikka monipuolisuutta ja joustavuutta vaaditaan suomalaisissa rakennusmääräyksissä¹⁸, on todellisuus nykyasuntotuotannossa toinen.¹⁹ Epäonnistuminen joustavien asuntojen ja rakennusten tuottamisessa voi johtaa kestävyyden ja kiertotalouden perusperiaatteiden vastaisesti siihen, että rakennus nähdään käyttökelvottomana tarpeiden muuttuessa ja pahimmassa tapauksessa se puretaan ennenaikaisesti.²⁰ Asuntosuunnitteluun vaikuttaa keskeisesti asuinrakennus, ja tähän puolestaan kaavoitus. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että jo kaupunkitason mittakaava on onnistunut²¹ ja että kaikki kestävän asuntosuunnittelun laatutekijät kyetään ottamaan huomioon yhtä aikaa. 

Keskeisiä asuntosuunnittelun laatutekijöitä kuvaava taulukko on tarkoitettu muistilistaksi tukemaan käytännön suunnittelua tai olemassa olevien rakennusten arviointia. Yhteenvetotaulukko ei lähtökohtaisesti voi olla kaikenkattava, mutta se antaa yleiskuvan niistä käytännön seikoista, jotka ovat tällä hetkellä keskeisiä kestävän asuntosuunnittelun näkökulmasta. Seikkoja, jotka taulukossa nostetaan esiin, ei tällä hetkellä suoraan säännellä, mutta ne ovat olennaisia kestävien asuinympäristöjen aikaansaamiseksi. ↙

Lataa kestävän asuntosuunnittelun tarkistuslista (pdf) →

Kirjoittajat kuuluvat Asutut-tutkimusryhmään, joka tutkii kestävää asuntosuunnittelua Tampereen yliopiston arkkitehtuurin yksikössä. Tämä artikkeli pohjautuu tutkimustyöhön Housing in Change -projektissa, jonka rahoittajina toimivat YH Kodit ja Länsi-Suomen Yleishyödyllinen Asuntosäätiö, sekä Suomen Akatemian rahoittamassa Real Estate and Sustainable Crisis Management in Urban Environments (RESCUE) -tutkimushankkeessa.

---

1 Stephen Finlay ym.: The way we live now: What people need and expect from their homes. Raportti. Royal Institute of British Architects 2012. 
John Punter: “The recession, housing quality and urban design”. International Planning Studies 15(3) 2010, 245–263. 
Henna Helander:”Korjausliike kohti hyvinvointia”. Suomen Arkkitehtiliiton blogi23.1.2020. 

2 Asunnot ja asuinolot 2021, asunnot talotyypin, käytössäolon ja rakennusvuoden mukaan. Tilastokeskus 2021.

3 Henna Luoma-Halkola ym.: ”Asumisen tarpeet – peruslähtökohta”. Ketterän asumisen keittokirja -verkkosovellus (toim. Jyrki Tarpio ym.) 2019. 

4 Ympäristöministeriön asetus asuin-, majoitus- ja työtiloista 1008/2017.

5 Henna Helander: ”Korjausliike kohti hyvinvointia”. Suomen Arkkitehtiliiton blogi 23.1.2020. 
Sini Saarimaa & Sofie Pelsmakers: ”Better living environment today, more adaptable tomorrow? Comparative analysis of Finnish apartment buildings and their adaptable scenarios”, The Finnish Journal of Urban Studies 58(2) 2020, 33-58.

6 Taru Lehtinen ym.: Asuminen muutoksessa: Asunnot ja naapuruston jaetut tilat asukkaiden arjessa. Tampereen yliopisto, arkkitehtuurin yksikkö, ASUTUT-tutkimusryhmä. Loppuraportti. 2022.
Anne Tervo & Jukka Hirvonen: ”Solo dwellers and domestic spatial needs in the Helsinki Metropolitan Area, Finland”, Housing Studies 35(7) 2019, 1194–1213.

7 Sofie Pelsmakers; Sini Saarimaa & Mari Vaattovaara: ”Avoiding Macro Mistakes: Micro-homes in Finland Today”, Nordic Journal of Architectural Research 3/2021, 92-127. 
Hanna Karikallio ym.: PTT raportteja 262: Pienten asuntojen osuus asuntotuotannossa ja vaikutukset asuinalueiden eriytymiseen, Pellervon taloustutkimus 2019.
Terttu Vainio ym.: Asuntotuotannon laatumuutokset 2005-2020, Korkeampaa, tiiviimpää, energiatehokkaampaa. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:29.

8 Nick Baker & Koen Steemers: Healthy homes: Designing with light and air for sustainability and wellbeing. Riba Publishing 2019. 

9 esim. Michael Keall ym.: “Assessing housing quality and its impact on health, safety and sustainability”. Journal of Epidemiology and Community Health 64(9) 2010, 765–71. 
Anne Tervo & Johanna Lilius: “Urbaanien yksinasujien asuintilatoiveita”. Finnish Journal of Urban Studies 55(1), 2017. 
Nick Baker & Koen Steemers: Healthy homes: Designing with light and air for sustainability and wellbeing. Riba Publishing 2019. 

10 Hans Drexler & Sebastian El Khouli: Holistic housing: Concepts, design strategies and processes. Edition Detail 2012. 
Nick Baker & Koen Steemers: Healthy homes: Designing with light and air for sustainability and wellbeing. Riba Publishing 2019. 
Sofie Pelsmakers: The Environmental Design Pocketbook. Riba Publishing 2015.

11 Taru Lehtinen ym.: Asuminen muutoksessa: Asunnot ja naapuruston jaetut tilat asukkaiden arjessa. Loppuraportti. Tampereen yliopisto, arkkitehtuurin yksikkö, ASUTUT-tutkimusryhmä. 2022.

12 ibid.

13 ibid.

14 Paula Femenias & Faustine Geromel: ”Adaptable housing? A quantitative study of contemporary apartment layouts that have been rearranged by end-users”. Journal of Housing and the Built Environment 35 2019, 481–505.
Sofie Pelsmakers & Elanor Warwick: “Housing adaptability: new research, emerging practices & challenges”. Buildings and Cities 3(1) 2002, 605–618.

15 Nick Baker & Koen Steemers: Healthy homes: Designing with light and air for sustainability and wellbeing. Riba Publishing 2019. 
Sofie Pelsmakers ym.: Designing for the Climate Emergency: A Guide for Architecture Students. Riba Publishing 2022. 

16 David Sim: Soft City: Building Density for Everyday Life. Island Press 2019.
Nick Baker & Koen Steemers: Healthy homes: Designing with light and air for sustainability and wellbeing. Riba Publishing 2019. 

17 Paula Femenias & Faustine Geromel: ”Adaptable housing? A quantitative study of contemporary apartment layouts that have been rearranged by end-users”, Journal of Housing and the Built Environment 35 2019, 481–505.
Sofie Pelsmakers & Elanor Warwick: “Housing adaptability: new research, emerging practices & challenges”, Buildings and Cities 3(1) 2002, 605–618.

18 Ympäristöministeriön asetus asuin-, majoitus- ja työtiloista 1008/2017.

19 Sini Saarimaa & Sofie Pelsmakers: “Better living environment today, more adaptable tomorrow? Comparative analysis of Finnish apartment buildings and their adaptable scenarios”. Yhdyskuntasuunnittelu 58(2) 2020, 33–58.

20 Satu Huuhka & Inge Vestergaard: “Building Conservation and the Circular Economy”. Journal of Cultural Heritage Management and Sustainable Development 10(1) 2019, 29-40. 
Sofie Pelsmakers; Jenni Poutanen & Sini Saarimaa: “(Hybrid) Architecture in and over time”. Teoksessa Ecologies Design: Transforming Architecture, Landscape and Urbanism (toim.Maibritt Pedersen Zari, Peter Connolly, Mark Southcombe), Routledge 2020.

21 Sini Saarimaa & Sofie Pelsmakers: “Better living environment today, more adaptable tomorrow? Comparative analysis of Finnish apartment buildings and their adaptable scenarios”. Yhdyskuntasuunnittelu 58(2) 2020, 33–58.