Julkaistu lehdessä 3/2022 - Uusi luontosuhde

Haastattelu

Kokoaan kookkaampi paviljonki

Lahden vuosi Euroopan kulttuuripääkaupunkina 2021 poiki paviljongin, joka herätti aluksi ilmastonmuutoskeskustelua keskellä Helsinkiä ja toimii nyt hiljaisen juna-asemanseudun suunnannäyttäjänä.

Ilmastonmuutos on saanut monet arkkitehdit aktivoitumaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Näkyvimpiä esimerkkejä on ollut arkkitehti Erkko Aartin ja AOR-toimiston Helsingin Kansalaistorille elokuussa 2021 toteuttama I.C.E. – Indisputable Case of Emergency -installaatio, joka oli osa Lahden Euroopan ympäristöpääkaupunkivuoden ohjelmaa. Installaatio koostui kahdesta osasta: rivistö sulavia jääkuutioita muistutti ilmastonmuutoksen vaaroista, ja puurakenteisessa paviljongissa esiteltiin ympäristöpääkaupunkihanketta ja lahtelaisia ympäristöratkaisuja. Teoksen taustalla soi säveltäjä Cecilia Damströmin ICE-musiikkiteos Lahden kaupunginorkesterin esittämänä. Tapahtuman jälkeen paviljonki siirrettiin Lahden Uuteenkylään, missä se toimii rautatieseisakkeen katoksena, näyttelytilana ja lähtöpisteenä Salpausselkien retkeilyreiteille.

Lisää kuvia ja piirustuksia projektista →

Mistä ajatus paviljongista ja Kansalaistorin installaatiosta sai alkunsa, arkkitehti ERKKO AARTI?

Erkko Aarti: Projekti käynnistyi Lahden kaupungin aloitteesta. He halusivat saada näkyvyyttä ympäristöpääkaupunkivuoden teemoille myös kaupungin ulkopuolella. Tavoitteena oli alusta lähtien toteuttaa installaatio, joka herättäisi huomiota ja keskustelua liittyen ilmastonmuutokseen ja ympäristöpääkaupungin muihin teemoihin. 

Pitkällisen ideointivaiheen jälkeen heräsi ajatus, voisiko jää olla mahdollinen materiaali installaatioon, sillä jäätiköiden sulaminen ja merenpinnan nousu on yksi keskeisimmistä ilmastonmuutoksen ongelmista. Kansalaistorille tuotiin yhdeksän massiivista jääpaasia, joista sulava vesi peitti aukion pintaan kirjoitettujen, nousevan merenpinnan alle jäävien kaupunkien nimet.

Teoksen tavoitteena oli välttää väliaikaisesta installaatiosta syntyvää jätettä. Jää tuntui tästä näkökulmasta nerokkaalta, kun sulava vesi haihtuisi itsestään. Jää sahattiin Ylläksen luonnonjäästä ja varastoitiin Helsinkiin Kivikon hiihtohalliin. Jään sulamisnopeutta kesällä ei voitu täysin ennakoida, vaikka muutamia kansainvälisiä referenssejä tutkittiinkin. Osin tästä syystä projektissa päädyttiin toteuttamaan myös puinen paviljonki, jolle kehitettiin kiertotalousnäkökulman mukaisesti pysyvä käyttötarkoitus Uudenkylän juna-asemalle.

 
Millaisena näet arkkitehdin mahdollisuudet vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ilmastokysymyksissä?

Installaatio herätti hyvin laajaa keskustelua sosiaalisessa mediassa ja mainintoja kaikissa valtamedioissa. Ilmastonmuutokseen liittyvä keskusteluilmapiiri on hyvin herkkä ja kärjistynyt: teosta käytettiin myös poliittisena välineenä niin, että sen toteutustapa ja samalla ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita kyseenalaistettiin. Lahtelaisissa ärsytystä herätti rahan käyttö taideinstallaatioon ja vieläpä Lahden ulkopuolella. 

Teos herätti myös valtavasti myönteistä palautetta, ja paikalla käyneet olivat vaikuttuneita. Teoksen tärkein tavoite oli nostaa ilmastonmuutokseen liittyviä aiheita keskusteluun, missä onnistuttiin täysin. Arkkitehtina minulla oli tässä projektissa poikkeuksellisen näkyvä paikka ottaa kantaa paitsi teoksen kautta myös lukuisissa haastatteluissa. Arkkitehdeilla on mahdollisuus viedä rakentamista kestävämpään suuntaan, millä on vaikutusta myös yleiseen mielipiteeseen.

Mitä asioita tuli huomioida suunniteltaessa rakennelmaa, joka siirrettiin jälkeenpäin toiseen paikkaan ja käyttötarkoitukseen?

Kahteen paikkaan suunnittelu oli selkeä haaste. Paviljongin tuli toimia näyttävänä veistoksena Helsingin keskeisimmällä paikalla ja samanaikaisesti pysyvänä ja kestävänä funktionaalisena rakennelmana syrjäisellä juna-asemalla.

Paviljongin pysyvä käyttö ja sijainti alkoivat vähitellen ohjata suunnittelua enemmän kuin alkuperäinen tavoite näyttävästä väliaikaisrakenteesta. Siirrettävyys ja logistiikka ohjasivat muotoa luontevasti pitkänmalliseksi. Nopea rakennettavuus Kansalaistorilla ja rakenteen jäykistäminen kuljetusten ajaksi otettiin suunnittelussa huomioon.

Paviljongin arkkitehtuurissa yhdistyvät veistoksellisuus ja rakenteellisuus sekä puu materiaalina. Miten liititte nämä eri puolet yhteen?

Paviljongista pyrittiin suunnittelemaan kiinnostava puurakenne, joka voitiin kuitenkin toteuttaa tavanomaisesta sahatavarasta. Sisätilasta tehtiin läpikuljettava ja hyvin tuulettuva, koska tapahtumanaikaista koronavirustilannetta ei voitu täysin ennakoida. 

Paviljongin tuli mahdollistaa informaation esittäminen ja myös musiikkiteoksen kuunteleminen. Puurakennetta jäykistävien kehien levytykset toimivat infotauluina ja levyjäykistetyt palkit valaisinten ja kaiuttimien asennustilana. Paviljongin kylkeen muodostui katettu istuskelutaso, joka toimi katsomona Kansalaistorin sulavien jääpaasien ”mikroilmastonmuutokselle”. 

Tapahtuman jälkeen katoksen alle lisättiin kiinteät penkit. Näyttävällä valaistuksella pyrittiin luomaan turvallisuuden tunnetta hiljaisen juna-aseman pimeyteen. Puuliitoksia kehitettiin toteutusvaiheessa yhdessä taitavien puuseppien Markku ja Ville Tonttilan kanssa.

Miten paviljonki on ottanut paikkansa Uusikylässä?

Paviljonki elävöittää yllättävälläkin tavalla hiljaista taajamaa ja toimii asemanseudun kehityksen suunnannäyttäjänä. Veistoksellinen ja valaistu paviljonki on muuttanut juna-asemaa turvallisemman oloiseksi ja tehnyt julkisen liikenteen käytön ainakin hieman houkuttelevammaksi. Uudenkylän 600-vuotisjuhlavuoden johdosta paviljonkiin ollaan sijoittamassa alueen historiasta kertova pysyvä näyttely. Paviljonki toimii tulevaisuudessa myös hiljattain UNESCO Geopark -alueeksi valitun Salpausselkien alueen retkeilyreittien yhtenä aloituspisteenä. ↙

Toimittanut: Kristo Vesikansa, Essi Oikarinen