Julkaistu lehdessä 4/2021 - Asuminen
Piirustuspöydällä: Neljä näkökulmaa kestävään asuinrakentamiseen
Ilmastonmuutos näkyy jo jokaisen arkkitehdin työpöydällä. Hiljattain asuntosuunnittelun apulaisprofessorina Aalto-yliopistossa aloittanut Antti Lehto haarukoi arkkitehdin mahdollisuuksia vaikuttaa asuntoprojektien kestävyyteen.
Piirustuspöydällä-palstalla arkkitehdit kertovat ajankohtaisista hankkeistaan.
Tulevaisuuden urbaanin asumisen näkymät ovat kaksijakoiset. Ilmastonmuutoksen myötä rakennusala tulee koko yhteiskunnan tavoin muuttumaan, mikä luo mahdollisuuksia uudistaa myös asuntorakentamista ja -arkkitehtuuria. Osa asuinkerrostaloista suunnitellaan jo nyt huolella ja kestävästi vähähiilisistä materiaaleista. Toisaalta kuumentuneet ja sijoittajavetoiset markkinat ovat kaventaneet suunnittelijoiden mahdollisuuksia luoda hyvää asuinympäristöä.
Omassa työssäni suunnittelevana arkkitehtina arkkitehtitoimisto Inarossa olen päässyt kehittämään erilaisia tulevaisuuden ratkaisuja, jotka perustuvat tutkittuun tietoon. Nostan tässä artikkelissa esiin neljä teemaa tulevaisuuden asuntorakentamiselle: asuntotyyppien monipuolisuus, vähähiilinen kiertotalous, joustavuus sekä uudet prosessit ja toimijat.
Asuntotyyppien monipuolisuus
Asuntotyyppien monipuolisuuden voi rinnastaa biodiversiteettiin ekosysteemeissä. Laaja lajien kirjo parantaa ekosysteemin kykyä sopeutua ympäristön muutoksiin. Jos rakenne on monipuolinen, eivät vuosikymmenien ja -satojen aikana muuttuvat asumistoiveet tee sitä kokonaan epäkelvoksi, ja ihminen pystyy eri elämäntilanteissa vaihtamaan asuntoa muuttamatta kovin kauas. Asuntojen muuntojoustavuus parantaa sopeutumiskykyä entisestään.
Helsingin Sompasaaren Diana-kortteliin suunnittelimme runsaasti erilaisia asuintypologioita. Asemakaavassa tonteille oli määritelty toteutusmuodot vapaarahoitteiselle omistusasunnoille, Hitas-vuokra-asunnoille ja erityisryhmien asumiseen.
Erilaisten asuntotyyppien kehittäminen on suunnittelijalle vaikeaa, kun asukkaista ei tiedetä paljoakaan. Tulevien asukkaiden toiveet olivat tässäkin projektissa saatavilla olevan tutkimustiedon ohella lähinnä tilaajien myyntiorganisaatioilta tihkuvien toiveiden ja intuition varassa. Typologiset variaatiot perustuvat asukasprofiilien lisäksi asuntojen sijaintiin korttelissa. Yhden rakennuttajan projekti pilkkoutuu näin visuaalisesti pienempiin osiin, tunnistettaviin kaupunkitaloihin. Kaupunkikuvasta syntyy rikasta yksinkertaisin ja selkein keinoin. Hankkeessa on ollut poikkeuksellisen toimiva ja välitön suhde suunnittelijoiden ja rakennuttajan välillä. Tällainen avoimuus voi parhaimmillaan johtaa suunnitteluprosessin kehittämiseen. Esimerkiksi Nuorisoasuntoliiton (NAL) asunnoissa asuvilta on kerätty rakennuksen valmistumisen jälkeen palautetta, jonka tarkoitus on parantaa liiton seuraavien kohteiden suunnitteluratkaisuja.
Erilaisten asuntotyyppien kehittäminen on suunnittelijalle vaikeaa, kun asukkaista ei tiedetä paljoakaan.
Vähähiilisyys ja kiertotalous
Kiertotaloudessa pyritään pidentämään tuotteen elinkaarta ja pitämään materiaalit kierrossa niiden arvo säilyttäen. Periaatteen ensimmäisiä käytännön sovelluksia asuinrakentamisessa on Jätkäsaaren kiertotalouskortteli Helsingissä. Toimistomme on suunnitellut kortteliin nuorten aikuisten vuokra-asuntoja NAL Asuntojen toimeksiannosta. Yrjö ja Hanna -säätiön koordinoimassa hankkeessa laaditaan myös selvitys kiertotaloudesta puurakentamisessa yhteistyössä ARK-house arkkitehtien kanssa. Vaikka hanke on vielä luonnosvaiheessa, kiertotalouden strategiat haasteineen ovat alkaneet hahmottua.
Kiertotalouskorttelissa ratkaisut jakautuvat rakennuksen eri osa-alueille Stewart Brandin tunnetun leikkauskaavion (engl. stuff, space plan, services, skin, structure, site) jakoa mukaillen: osa rakenteista kiertää nopeammalla syklillä kuin toiset. Olemme tiivistäneet rakentamisen kiertotalouden suunnittelustrategiat taulukoksi, jonka toisella akselilla ovat kirjallisuudesta valikoidut R-imperatiivit eli materiaalin arvon säilyttämisen prosessit: refuse, reduce, reuse, renew, recycle. Taulukko auttaa erilaisten ratkaisujen haarukoinnissa. Esimerkiksi kantavaan rakenteeseen sitoutuu eniten luonnonvaroja, joten hankkeessa ensisijaisena ratkaisuna on ristiin laminoidusta massiivipuusta (CLT) rakennettujen tilaelementtien käyttäminen. Kustannuslaskenta tulee näyttämään valitun polun kohtalon.
Strategiataulukon soveltaminen suunnitteluun on paljastanut, että yhdellä rakennuksen osa-alueella tehdyt valinnat voivat rajoittaa tai poissulkea rinnakkaisia strategioita. Kun esimerkiksi asuinkerrostalon runkoon valitaan biologiseen kiertoon palautuva ja mahdollisimman yksiaineinen materiaali, nykyiset rakennustavat kustannusvaikutuksineen ohjaavat CLT-tilaelementtirakentamiseen. Tilaelementtirakentaminen puolestaan rajoittaa muuntojoustavuutta: esimerkiksi erilaisia käyttötarkoituksia tukevat korkeammat huonekorkeudet ja vapaat jännevälit karsiutuvat pois, ja talotekniikan sijoittelu on rajatumpaa. Lisäksi joudutaan tekemään kompromisseja. Esimerkiksi puun käsittelemistä tulisi välttää, jotta materiaalia voitaisiin hyödyntää kaskadiperiaatteen mukaisesti toisessa käyttötarkoituksessa ennen poltettavaksi päätymistä. Liimattomat, ruuvaamalla yhdistetyt puuelementit ovat kuitenkin ainakin toistaiseksi liian kalliita käytettäväksi laajassa mitassa.
Yhdellä rakennuksen osa-alueella tehdyt valinnat voivat rajoittaa tai poissulkea rinnakkaisia kiertotalouden strategioita.
Muualla maailmassa toteutetuissa kiertotaloushankkeissa korostuu uudelleenkäytettyjen rakennusosien estetiikka. Tätä tutkitaan myös Jätkäsaaressa erityisesti julkisivun ja pihan osalta. Vanhojen rakennusosien, kuten tiilien, ikkunoiden tai betonielementtien käyttö on vaikeata muun muassa arvoketjun puuttumisen ja tuotteiden kelpoisuushyväksynnän vuoksi. Kansainvälisissä tutkimushankkeissa, kuten Tampereen yliopiston koordinoimassa ReCreate-hankkeessa, pureudutaan parhaillaan juuri näihin kysymyksiin. Ennen kuin vanhojen rakenteiden laajamittainen uudelleenkäyttö on mahdollista, niiden arvo on ennen kaikkea symboliikassa: ne viestivät murroksesta. Kuten Panu Savolainen kirjoittaa tuoreessa kokoelmateoksessa Kiertotalous rakennetussa ympäristössä (2021), symboliikan sijaan olennaisempaa olisi suunnitella uudet rakennukset siten, että niihin sitoutuvat luonnonvarat olisivat käytettävissä uudelleen.
Kiertotalous muuttaa suunnittelijan ajattelutapaa. On tunnustettava, että mikään rakennus ei kestä ikuisesti, vaikka sen suunnittelisi ja toteuttaisi miten hyvin. Elinkaari ja sen pää, purkaminen, hiipivät entistä väkevämmin työpöydälle. Radikaaleimmillaan uusiomateriaalien ja rakenteiden kiertokyky tai saatavilla olevat vanhat rakennusosat antavat lähtökohtia tilasuunnittelulle ja estetiikalle eikä toisinpäin. Rakennus näyttäytyy ”valmiin”, staattisen objektin sijaan energia- ja materiaalivirtana, joka kasautuu, muuntuu ja purkautuu yhteiskunnallisten muutosvoimien kautta. On kuitenkin lohdullista, että symboliset merkitykset eivät katoa. Esimerkiksi filosofian tohtori Sanna Lehtisen mukaan kestävään estetiikkaan kytkeytyvät huolenpidon ja vaalimisen käsitteet. Ne täydentävät hyvin kiertotalouden talouspuhetta. Asuinrakennus ei voi olla vain asukasta luonnonvoimilta suojaava materiaalivarasto, vaan sen on kiinnityttävä ihmiselämään merkityksellisellä tavalla.
Joustavuus ja asukaslähtöisyys
Rakennuksen rungon ja asuntopohjien muuntojoustavuus on ollut tutkimuskohteena ja suunnittelun tavoitteena vuosikymmeniä, mutta toteutettujen kohteiden lista on etenkin Suomessa varsin lyhyt. Tuoreiden suomalaisten tutkimusten mukaan huoneiden väljyys, erilaiset käyttötarkoitukset mahdollistavat kerroskorkeudet ja tekniset varaukset eivät ole tuottaneet välitöntä hyötyä rakennuttajalle, joten ne eivät ole jääneet pysyviksi ratkaisuiksi.
Muunneltavuus ja monikäyttöisyys on kuitenkin saamassa tukea kahdesta suunnasta. Koronapandemia on konkretisoinut joustavuuden hyötyjä. Etätyön ja kotona vietetyn ajan kasvu on jo heijastunut asuntomarkkinoille. Toisaalta rakennuksen mukautumiskyvyn voidaan olettaa pidentävän sen elinkaarta, jolloin neitseellisiä raaka-aineita ja niiden tuottamiseen vaadittavaa energiaa tarvitaan vähemmän.
Kehittämämme Kotilo-konsepti hyväksyttiin Helsingin kaupungin Kehittyvä kerrostalo -ohjelmaan vuonna 2021. Jo yli kymmenen vuotta toimineessa ohjelmassa rakennuttajat saavat kaupungin asiantuntijoilta sparrausta uudenlaisten asumisen ratkaisujen kehittämiseen ja toteuttamiseen.
Konseptimme mahdollistaa poikkeuksellisen muuntojoustavat asunnot porrashuoneesta erilleen sijoitetun ja suoraan asuntoihin avautuvan hissin ansiosta. Porrashuoneesta kuljetaan asuntoihin kahden pienen ”etupihan” kautta. Suunnitelma on saanut inspiraationsa tekniikan tohtori Jyrki Tarpion nimeämistä joustavuuden logiikoista ja niiden yhdistelemisestä yhden porrashuoneen ympärillä. Avoin tila luo lähtökohdan asuntojen huonejärjestyksen variaatioille: huoneisiin voidaan esimerkiksi järjestää kulku yhden liikennetilan eli hallin kautta tai mahdollistaa kulkureittien vaihtelu eri käyttötilanteissa. Avoin tila luo lähtökohdan asuntojen huonejärjestyksen variaatioille: huoneet voidaan esimerkiksi järjestää niin, että niihin kuljetaan yhden liikennetilan eli hallin kautta tai mahdollistaa kulkureittien vaihtelu eri käyttötilanteissa. Asunto rakennetaan ensimmäiselle asukkaalle valmiiksi. Materiaali- ja ikkunaliittymät, lattialämmityksen piirit sekä sähkön ja ilmanvaihdon varaukset suunnitellaan siten, että kylpyhuonetta lukuun ottamatta huonejaon muutokset ovat mahdollisia kohtuullisella remontoinnilla. Asuntopohjat on räätälöitävissä paitsi hetkessä ilmeneviin tarpeisiin, kuten etätöihin tai vuorovanhemmuuteen, myös vuosikymmenien tai -satojen päästä tuleviin muoteihin – millaisia ne ovatkaan.
Uudet rakennuttamisen prosessit
Uusilla toimijoilla ja toteutusmalleilla arvioidaan olevan merkittävä rooli systeemisessä muutoksessa kohti kestävämpää rakentamista. Tätä vasten on suorastaan ihmeellistä, että rakennusalalla on niin vähän ennakkoluulottomasti ja uudenlaiselta arvopohjalta ponnistavia yrityksiä. Vastareaktiona rakennusteollisuudessa vallitsevalle kunnianhimottomuudelle perustimme yhdessä arkkitehti Aleksi Niemeläisen ja kolmen muun osakkaan kanssa Woodberg Oy:n rakennuttamaan asuntoja massiivipuusta.
Yksi valmistuneista kohteistamme on As. Oy Prikitie Helsingin Jollaksessa. Arkkitehtuurissa on haettu inspiraatiota muun muassa Puu-Käpylän suunnitteluperiaatteista. Ekologista suorituskykyä, toiminnallisuutta ja tilallista laatua on punnittu suhteessa ratkaisujen kustannustasoon ja esteettiseen kestävyyteen. Paritaloissa on yksiaineinen massiivipuurakenne ja painovoimainen ilmanvaihto. Oleskelutilat on sijoitettu ylimpään kerrokseen. Keittiö ja ruokailutila avaavat pääkerrokseen länteen, joten asukkaat voivat nauttia sekä vapaista näkymistä että vastakkaisesta suunnasta paistavasta ilta-auringosta.
On suorastaan ihmeellistä, että rakennusalalla on niin vähän ennakkoluulottomasti ja uudenlaiselta arvopohjalta ponnistavia yrityksiä.
Prikitiellä lämmitysenergia saadaan maalämmöstä. Rakennuksista laadittiin ympäristöministeriön menetelmän mukainen elinkaariarviointi, jossa kohdetta verrattiin hypoteettisiin versioihin. Valitun suunnitelman hiilijälki on 53 % pienempi kuin kaukolämpöä hyödyntävässä betonirakenteisessa talossa. Rakennusmateriaalien osalta puurakenne varastoi enemmän hiiltä kuin rakennuksen kaikkien materiaalien valmistuksesta vapautuu.
Rakennuttajana toimiessa rakentamisen prosessi osapuolineen tulee uudella tavalla iholle. Vaikka Woodberg ei tee varsinaista ryhmärakennuttamista, asukkailla on ollut vapauksia muokata suunnitelmia annettujen raamien ja aikataulun puitteissa. Asukkaat ovat tulleet tutuiksi ja suunnitteluratkaisujen toimivuudesta saa suoraa palautetta. Myös varsinaista suunnittelua ja rakentamista edeltävä työ epävarmuustekijöineen hahmottuu uudella tavalla. Tontin ja rahoituksen langanpäät on saatava solmittua, tai koko hanketta ei käytännössä ole olemassa. Haasteiden vastapainona on valta. Arkkitehdin työnkuvan laventaminen avaa vaikutusmahdollisuuksia kestävämpään rakentamiseen. ↙
ANTTI LEHTO
Arkkitehti SAFA, arkkitehtitoimisto INAROn ja rakennuttajayritys Woodbergin perustajaosakas, asuntosuunnittelun apulaisprofessori Aalto-yliopistossa.
PROJEKTIEN ARKKITEHDIT
Diana-kortteli: Antti Lehto, Emilia Ellilä, Kristiina Östman
Kotilo: Antti Lehto, Emilia Ellilä
Kiertotalouskorttelin selvitys: Miia Suomela, Antti Lehto, Hanna Mattila
Woodberg, Prikitie 12: Antti Lehto, Aleksi Niemeläinen, Tuomas Voutilainen
LÄHTEET
Akinade, Olúgbénga O. et al.: “Design for Deconstruction (DfD): Critical success factors for diverting end-of-life waste from landfills”. Waste Management 60, 2017, 3–13.
Brand, Stewart: How Buildings Learn. What Happens After They’re Built. Viking Press 1994.
Cambell-Johnston, Kieran et al.: “The Circular Economy and Cascading: Towards a Framework”. Resources, Conservation & Recycling. X, 2020, 7.
Krokfors, Karin: Time for Space. Typologically Flexible and Resilient Buildings and the emergence of the Creative Dweller. Väitöskirja. Aalto-yliopisto, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu 2017.
Lahdensivu, Jukka et al.: Betonielementtien uudelleenkäyttömahdollisuudet. Tutkimusraportti 162. Tampereen teknillinen yliopisto. Rakennustekniikan laitos 2015.
Lehtinen, Sanna: “Buildings as Objects of Care in the Urban Environment”. Teoksessa Zoltan Somhegyi & Max Ryynänen: Aesthetics in Dialogue. Applying Philosophy of Art in a Global World. Peter Lang 2021.
Orasmaa, Annina; Laurila, Louna & Liimatainen, Henrik: Omistamisen muutos kiertotaloudessa. Sitran selvityksiä 175. 2020.
Pelsmakers, Sofie, Saarimaa, Sini, & Vaattovaara, Mari: ”Avoiding Macro Mistakes. Analysis of Micro homes in Finland today”. NJAR, special issue Housing Question of Tomorrow, tulossa 2021.
Reike, Denise; Vermeulen, Walter J. & Sjors, Witjes: “The circular economy: New or Refurbished as CE 3.0? Exploring Controversies in the Conceptualization of the Circular Economy through a Focus on History and Resource Value Retention Options”. Resources, Conservation & Recycling, 135, 2018 246–264.
Savolainen, Panu: ”Kiertotalous on ikivanha juttu. Perinteisen rakentamisen näkökulma”. Teoksessa Eeva Huttunen (toim.): Kiertotalous rakennetussa ympäristössä. Rakennustieto 2021.
Somersalmi, Mikko: ”Miten kiertotalous muuttaa kiinteistön omistamista?” Teoksessa Eeva Huttunen (toim.): Kiertotalous rakennetussa ympäristössä. Rakennustieto 2021.
Stewart, Nicholas: Rakennuksen hiilijalanjäljen laskenta. Ympäristöministeriön menetelmä. Prikitie 12. Sitowise 2020.
Tarpio, Jyrki: Joustavan asunnon tilalliset logiikat. Väitöskirja. Tampereen yliopisto 2015.
Tervo, Anne: Domestic Space for Solo Living. Väitöskirja. Aalto-yliopisto, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu 2021.