3/2021 Pyhä tila

Miten yhteiskunnan maallistuminen ja kulttuurillinen moninaistuminen vaikuttavat uskonnolliseen arkkitehtuuriin? Pyhä tila -numero luotaa aihetta erilaisista näkökulmista. Yksi keskeisistä aiheista on suomalaisen kirkollisen rakennusperinnön tulevaisuus: verotulojen vähentyessä seurakunnilla ei aina ole varaa ylläpitää vauraina vuosina rakennettuja kirkkoja, kappeleita ja seurakuntataloja, mikä pakottaa tekemään päätöksiä siitä, mitkä rakennukset säilyvät.

Laajemmin numerossa pohditaan, millaiset tilalliset ominaisuudet synnyttävät pyhyyden kokemuksia. Marianna Wahlsten vierailee Berliinin uuden lentokentän hiljaisessa tilassa, ja Tuomas Uusheimo nostaa valokuvakolumnissaan esiin arkisten tilojen ja pyhyyden suhteen.

Numerossa esitellään neljä uutta suomalaista kirkollista rakennusta. Ylivieskan kirkko on rakennettu tuhopoltetun puukirkon tilalle paikallisyhteisön voimainponnistuksena. Tikkurilassa 1950-luvun kirkkorakennuksen sisäilmaongelmat johtivat koko korttelin rakennuskannan purkamiseen ja seurakunnan tilojen sovittamiseen osaksi huomattavasti tehokkaampaa, uutta asuinkorttelia. Myllykoskella seurakunta on keskittänyt toimintojaan laajentamalla 1930-luvun kirkkoa, ja Lempäälässä leirikeskuksen yhteyteen on rakennettu talkoovoimin kappeli kesäkäyttöön.

Uskonnollisen arkkitehtuurin historiaa on jäänyt myös kertomatta. Sofia Singler valottaa numerossa Alvar Aallon suhdetta aikansa kirkonmiehiin, ja Kristo Vesikansa nostaa esiin luterilaisten kirkkojen varjoon jääneitä muille kirkkokunnille kuuluvia uskonnollisia rakennuksia.

Kirjaudu sisään

Tilaa lehti

Tilaa irtonumero