Julkaistu lehdessä 1/2021 - Kriisi

Artikkeli

Piirustuspöydällä: Vapaus vastaan turvallisuus

Kirsti Sivén, Asko Takala

Korona-ajan rajoitukset ja eristäytymisvaatimus syventävät suunnittelijan näkökulmaa hoiva-asumisen erityistarpeisiin, pohtivat arkkitehdit Kirsti Sivén ja Asko Takala.

Piirustuspöydällä-palstalla arkkitehdit kertovat ajankohtaisista hankkeistaan. 

Maaliskuu 2020. Erakoidutaan etätöihin, syödään noutoruokaa ja väistellään kävelyllä vastaantulijoita. Työpöydällä on iso seniorikeskus Helsingin Koskelan sairaala-alueelle. Keskukseen tulee palvelukeskuksen lisäksi yli 200 ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevaa asukasta. Tässä ei ole kyse omatoimisten ja aktiivisten eläkeläisten yhteisöstä vaan asukkaista, joilla on niin paljon liikunta- ja aistirajoitteita ja muistisairautta, etteivät he enää selviydy kotonaan edes kotipalvelun avustamina. Vanhainkoti on korvattu pirteällä seniorikeskus-käsitteellä ja laitosasumisesta on tullut tuettua palveluasumista. Yhtä kaikki kyse on ihmisistä, joiden mahdollisuudet määrätä omasta yksityisyydestään ja liikkumisvapaudestaan ovat vähentyneet. 

Vapauden ja turvallisuuden ristiriita oli tuttu ongelma muistisairaille tarkoitettujen ympäristöjen suunnittelussa jo ennen pandemiaakin. Tutunoloinen, helppokäyttöinen, muistia ja aisteja aktivoiva ympäristö, jossa asukas voi liikkua vapaasti mutta turvallisesti, on ollut hoiva-asumisen suunnittelun ohjenuorana pitkään, mutta korona-aika on tehnyt sen entistä ajankohtaisemmaksi: pakotettu yksinäisyys ja eristäminen koskettaa eniten kaikkein hauraimpia ja heikoimpia. Ihanteista huolimatta hoivakotiympäristöt on usein suunniteltu ja toteutettu näennäistehokkaasti asettelemalla ”yksityisyyden takaavia” asuinhuoneita vieri vieressä käytävän varteen kuin hotelleissa, sairaaloissa tai vankiloissa. Välttämättömät yhteistilat ovat yleensä käytävien päässä ”omassa rauhassaan”.

Pakotettu yksinäisyys ja eristäminen koskettaa eniten kaikkein hauraimpia ja heikoimpia.

Hoivakotiasumisen perusyksikkö on 6-8 asukkaan ryhmäkoti. Se on kuin kimppakämppä, jossa asukkaat eivät saa valita kämppäkavereitaan. Vapaus valita yksityisyyden ja yhteisöllisyyden välillä kuuluu myös hoiva-asumisessa asukkaan perusoikeuksiin. Asukkaan yksityisen tilan – asuinhuoneen – tulisi olla sopivassa suhteessa ryhmäkodin yhteisiin oleskelu- ja ruokailutiloihin niin, että yhteistilojen tapahtumia on mahdollista tarkkailla omalta ovelta ja päättää, haluaako siirtyä yhteistilaan vai vetäytyä omiin oloihinsa. 

Koskelan seniorikeskussuunnitelma johdatteli ajatukset 30 vuoden taakse, jolloin hoiva-asumisessa tapahtui suuri murros. Toimistomme ensimmäinen toteutettu hoivakoti valmistui vuonna 1991 Juvalle. Kutsukilpailuvoittoon perustunut rakennus oli tutkielma yksityisyyden ja yhteisöllisyyden rajoista ryhmäkodissa. Talo on kylä, julistimme, ja ryhmittelimme yksittäiset asuinhuoneet keskeisen olohuoneen ja keittiön ympärille niin, että kaikki asunnot liittyvät yhteistiloihin kuistimaisen ovisyvennyksen kautta. Asunnoilla on myös oma ovi suoraan pihalle, minkä toivoimme antavan huonokuntoisillekin asukkaille mahdollisuuden nauttia ulkoilusta ja omaisten kyläilystä. Pihaovia ei ole koskaan käytetty kovin aktiivisesti, sillä se olisi edellyttänyt laajempaa aidattua piha-aluetta. Korona-aikana pihaovet voivat kuitenkin tarjota mahdollisuuden läheisten tapaamiseen ulkona ja myös yksittäisen asuinhuoneen eristämiseen tarvittaessa. 

1990-luvulta alkaen tehokkuusvaatimukset ovat lisääntyneet ja hoivakotien koot kasvaneet merkittävästi, mikä on tietysti luonnollista kaupunkimaisissa ympäristöissä. Yksittäisen ryhmäkodin tavoitekoko ei ole vuosien kuluessa muuttunut, mutta henkilökuntamitoitus edellyttää nyt useampien ryhmäkotien yhdistämistä suuremmiksi toimintayksiköiksi, jotka jakavat henkilöresursseja ja aputiloja. 

Koskelan seniorikeskuksessa asumisen perusyksikkö on neljän ryhmäkodin eli 28 asukkaan kvartetti. Hankkeen alussa pidettiin henkilöresurssien käytön kannalta ideaalina kahden kvartetin sijoittamista samaan tasoon rinnakkain niin, että kaksi yöhoitajaa voisi tehdä yhteistyötä. Koskelassa päädyttiin kuitenkin kahteen erilliseen kvartettitorniin, jotka ovat yhteydessä toisiinsa vain alimman kerroksen ja kellarin kautta. Tämä pienensi bruttoalaa, lyhensi yöhoitajien kulkureittejä sekä helpotti palomääräysten täyttämistä, kun asemakaava edellytti puurunkoista rakennusta.

Koskelassakin ryhmäkoti koostuu yhteisen keittiön ja olohuoneen ympärille ryhmitellyistä asuinhuoneista. Siirtyminen eri tilojen välillä on vaivatonta ja matkat lyhyitä sekä uuden asukkaan mahdollisimman nopeasti hahmotettavissa. Vuoteessa makaavakin voi halutessaan kuulostella oleskelutilojen ääniä. Ruoanlaittoon ja vaatteiden huoltoon voi osallistua omien kykyjen ja henkilöstön resurssien puitteissa. 

Tilaratkaisuilla voidaan helpottaa omaisten osallistumista asukkaiden arkeen ja juhlaan. Kun omainen on asukkaan seurana ja mahdollisesti avustaa vaikkapa ruokailussa, voi henkilökunta olla enemmän muiden asukkaiden kanssa. Koskelan kvartettisuunnitelma toimii myös eristystilanteissa: jokaiseen ryhmäkotiin pääsee kulkematta toisten läpi, yhteys ala-aulasta ryhmäkotiin on selkeä, ja ryhmäkodin lähellä on useita pientiloja, joissa tavata omaisia ja kahvitella turvallisesti. 

Helppokäyttöisyys, lempeys, aistittavuus ja fyysinen esteettömyys ovat ominaisuuksia, joita hyvä arkkitehtuuri voi tuoda hoiva-asumiseen.

Helppokäyttöisyys, lempeys, aistittavuus ja fyysinen esteettömyys ovat ominaisuuksia, joita hyvä arkkitehtuuri voi tuoda hoiva-asumiseen. Näkymät asunnoista, ulkoilumahdollisuudet ja yhteydet ryhmäkodin ja sen ulkopuolisten palveluiden välillä taas ovat vahvasti riippuvaisia sijainnista ja rakentamisen tehokkuudesta.  Yhä suuremmissa yksiköissä piilee laitosmaisuuden vaara. Samalla kun huolto- ja jakelulogistiikan pitäisi toimia sairaalamaisen tehokkaasti, tulisi asukkaiden liikkumisen olla miellyttävää, pandemia-aikana myös turvallisesti säänneltävissä. Hoiva-asuminen on verovaroin tuettua ja siten myös säänneltyä rakentamista, joten käytettävissä olevat resurssit ja tehokkuustavoitteet juontuvat yhteiskunnan kulloisistakin arvoista. Kohtuullisen kokoiset yksiköt tarjoavat selkeän liikkumisympäristön, luontosuhteen ja sosiaalisesti turvallisen asumisyhteisön. Siihen meillä pitää olla varaa ja tahtoa. ↙

KIRSTI SIVÉN ja ASKO TAKALA työskentelevät arkkitehteina nimiään kantavassa toimistossa.