Julkaistu lehdessä 5/2020 - Monumentti
Mikä tekee monumentin?
Paitsi suuria, vaikuttavia rakennelmia, monumentit voivat olla myös esimerkiksi paikkoja, henkilöitä tai ideoita. Pyysimme kolmea asiantuntijaa kertomaan, millainen on heitä kiinnostava arkkitehtuurimonumentti ja nimeämään yhden esimerkin.
Sirkkaliisa Jetsonen
Yliarkkitehti, arkkitehti SAFA
Museovirasto
”Valintani kiinnostavaksi arkkitehtuurimonumentiksi on ehkä itsestään selvä – Frank Lloyd Wright henkilönä on arkkitehtuurin jättiläisiä. Hänen työnsä ulottuvat taideteoksen kaltaisista yksityistaloista vaikuttaviin julkisiin kohteisiin. Mutta aivan yhtä kiinnostavaa on se, miten hänen henkilökohtaisen elämänsä dramaattiset käänteet nivoutuivat töihin ja miten läheiset ihmiset vaikuttivat uran taitekohtiin. Ja, tyyli sekä itsevarmuus ennen kaikkea!”
Panu Savolainen
Apulaisprofessori (arkkitehtuurin historia ja restaurointi), FT, arkkitehti SAFA, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu
”Monumentti on arkkitehtuurihistoriallisena käsitteenä ristiriitainen. Latinan monere-verbistä (muistuttaa, varoittaa, tuoda mieleen) johdettu sana tarkoitti antiikissa patsaita ja hautamonumentteja, ja se laajeni rakennuksia merkitseväksi käsitteeksi vasta uudella ajalla. Kiinnostava arkkitehtuurimonumentti 2020-luvulla voisi olla jotain sellaista, mikä muistuttaa meitä siitä, että olemme tällä planeetalla vain yksi rakentava laji, ja poikkeuksellisen laajalle levittäytynyt – ja varsin tuhovoimainen. Kiinnostava arkkitehtuurimonumentti tässä hetkessä on muutakin kuin antroposentrinen.
Nimeäisin kiinnostavaksi arkkitehtuurimonumentiksi Tsernobylin ydinvoimalan viereisen Pripjatin kaupungin. Se edustaa nähdäkseni luonnonprosessien teknologisen haltuunoton ennakoimattomuutta sekä samaan aikaan modernin rakennetun ympäristön hidasta paluuta takaisin luonnon kiertokulkuun. Muunlajiset eläimet ja organismit ovat ottaneet käyttöönsä alkujaan pääasiassa ihmislajille suunnitellun ympäristön.”
Renja Suominen-Kokkonen
Dosentti, taidehistorioitsija
Helsingin yliopisto
”Monumentti käsitteenä määrittyy hyvin monimuotoisena, joko kokonsa tai yleisilmeensä kautta, mutta myös tarkoituksellisten kulttuuristen merkitystensä kautta. Esteettiset arvot voivat nekin määrittää monumenttia riippumatta kohteen käyttötarkoituksesta tai käytännöllisyydestä. Silti historiallisen arvon ja esteettisen arvon rajapinta voi olla ongelmallinen.
Finlandia-talo on vuonna 1993 rakennussuojelulailla suojeltu niin, että sen julkisivuissa tulee säilyttää alkuperäistä vastaava asu materiaalien, värien ja jäsentelyn osalta. Näin ollen rakennusta voidaan pitää perustellusti Suomen arkkitehtonisena kulttuuriperintönä, johon kiinnittyy kulttuurista, poliittista, paikallista ja kansallista muistia. Rakennus on ollut luomassa modernia kansallista identiteettiämme niin omassa maassamme kuin ulospäin.” ↙
