Julkaistu lehdessä 5/2020 - Monumentti

Haastattelu

Konttorin päivitys

Keskon pääkonttori korkeine savupiippuineen valmistui vuonna 1940 Katajanokan portiksi ja maamerkiksi. Nyt suojeltujen julkisivujen sisään on muokattu asuntoja ja hotelli.

Arkkitehdit ROBERT TRAPP ja ANU PAHKALA, missä vaiheessa L Arkkitehdit päätyivät mukaan suunnittelemaan Keskon entisen pääkonttorin uutta käyttöä, ja millaisen tehtävänannon saitte?

Kesko kilpailutti suunnittelijoita ideakilpailulla vuonna 2014. Me ideoimme, että rakennukseen sijoitettaisiin asuntoja, palveluasuntoja, hotelli sekä päiväkoti. 

Rakennus kostuu kolmesta siivestä ja niiden väliin pihan alle jäävästä pysäköintihallista. Satamakadun puoleinen A-siipi on alun perin ollut konttorikäytössä ja Kruunuvuorenkadun puoleisessa B-siivessä sekä Kanavakadun puoleisessa C-siivessä on ollut tuotanto- ja varastotilaa. Vuosikymmenten kuluessa rakennus oli muuttunut kokonaan toimitilaksi. 

Suunnitelmaa hiottiin yhdessä Keskon kanssa. Rakennuslupa haettiin Keskon toimeksiannosta, jonka jälkeen kokonaisuus myytiin Keskinäiselle työeläkevakuutusyhtiö Varmalle. Varma jäi omistajaksi B-siiven vuokra-asunnoille ja muut siivet myytiin; A-siipi asuntokäyttöön ja C-siipi hotelliksi.

Hankkeen suuren koon vuoksi se haluttiin pilkkoa eri toimintoihin ja samalla eri hankkeiksi. Rakennuksessa on kolme osaa, joten jako kolmeen hankkeeseen muodostui luontevasti.

Hanke oli meillä kolme eri projektia, joissa oli eri rakennuttajat ja kokoukset. Kaikki projektit nivoutuivat toisiinsa kellaritilojen ja pihan kautta.

Miten päätitte toimintojen sijainnit?

Tilaohjelmaa kehitettiin yhdessä tilaajan kanssa rakennuksen ominaispiirteiden sekä markkina-analyysin perusteella. Jokaisella siivellä on oma luonne, runkosyvyys sekä rakenne, ja sen perusteella valittiin toiminto kuhunkin siipeen. Hotelli sopi parhaiten alun perin varastokäytössä olleeseen C-siipeen, jossa runkosyvyys oli suurin ja pilarijako sekä nauhaikkunoiden jaot sopivia. Kahdessa muussa siivessä oli kapeampi runko sekä osin aukkojulkisivu, joihin asunnot istuivat luontevasti. 

Millaisia muutoksia tarvittiin rakennuksen muokkaamiseksi
asuinkäyttöön?

Asemakaava vuodelta 1999 salli asuinkäytön korkeintaan puoleen rakennuksesta ja toinen puolikas tuli olla toimisto-, hotelli- tai liiketilaa. Rakennuksessa on suuri hotelli (263 huonetta) sekä liiketilaa kaikkien siipien katutasokerroksissa, jolloin asuntokäytössä on hieman vajaa puolet rakennuksesta.

A-siiven tiheä pystysuuntainen ikkuna-aukotus mahdollisti väliseinien sijoittamisen melko vapaasti. Asunnot vaihtelevat yksiöistä noin 200-neliöisiin asuntoihin. Kaksikerroksisia asuntoja on ylimmässä kerroksessa sekä myös osassa alemmista kerroksista.

B-siivessä vuokra-asuntojen huoneisto- ja huonejako suunniteltiin nauhaikkunoiden jakoon sopivaksi. Asunnot ovat pääosin yksiöitä ja kaksioita, mutta ylemmissä kerroksissa on suurempia, osin kaksikerroksisia asuntoja.

Lähtökohtana oli sijoittaa märkätilat ja keittiöt keskelle runkoa, jolloin ulkoseiniin ja ikkunoihin liittyvät tilat pystyttiin pitämään mahdollisimman vapaina ja joustavina. Asukkaan on mahdollista muuttaa huoneiden kokoa ja määrää tai jättää tilat avoimemmiksi.

Asuntosiivissä pystyttiin käyttämään olevia porrashuoneita, kun taas hotellissa jouduttiin purkamaan osa portaista ja rakentamaan uusia. Koska rakennus on suojeltu asemakaavassa sr-2-merkinnällä, katujulkisivuihin ei tehty suurempia muutoksia. Sisäpihan puolelle kuitenkin voitiin rakentaa parvekkeet asunnoille.

Kaikki julkisivutiilet jouduttiin vaihtamaan uusiin. Kertoisitteko tästä?

Tiilet jouduttiin uusimaan teknisistä syistä. 40-luvulla rakennettu konttori- ja varastorakennus ei miltään osin vastannut enää tämän päivän vaatimuksia, varsinkaan asuinkäytössä. Ulkoseinistä puuttuivat kunnollinen lämmöneristys sekä ilmarako.

Alkuperäistä vastaavaa julkisivutiiltä haettiin Suomesta ja muualta Euroopasta usealta eri tiilivalmistajalta. Tiiltä ei kuitenkaan löytynyt, joten kahden suomalaisen valmistajan kanssa lähdettiin hakemaan koepoltoin uutta tiiltä. Alkuperäinen tiilikoko oli myös oleellinen, varsinkin Satamakadun puoleisten koristemuurausten vuoksi. Vaikeutena oli alkuperäisten tiilten kirjavuus punaisista lähes mustiin. Koe-erien tiilistä tehtiin useampia mallimuurauksia, joiden perusteella valittiin Wienerbergerin tiili. Tehtaalla tiiliä poltettiin useisiin eri tummuusasteisiin ja erät sekoitettiin tehtaalla muurausta varten.

Tiili valittiin yhteistyössä rakennusvalvonnan ja kaupunginmuseon kanssa. Yhteistyö viranomaisten kanssa toimi erinomaisesti koko hankkeen ajan.

Erityisesti sisäpihan puolella näkyy jonkun verran uusia materiaaleja ja yksityiskohtia, kuten parvekekaiteita. Ne kuitenkin vaikuttavat siltä, kuin ainakin osa niistä olisi ollut olemassa jo alun perinkin. Millaisia periaatteita noudatitte uusien elementtien lisäämisessä?

Kadun puolella uudet elementit sovitettiin pääosin vanhaan. Kuitenkin B-siiven liiketilojen sisäänkäynteihin sekä hotellin sisäänkäyntiin tuotiin modernimpia elementtejä. Hotellin Kanavakadun puoleiseen julkisivuun palautettiin alkuperäisten suunnitelmien ja säilyneiden valokuvien perusteella mainostorni, joka oli jossain vaiheessa purettu pois. 

Sisäpihan puolella asunnoiksi muutettujen ilmanvaihtokonehuoneiden julkisivut tehtiin selkeästi uudisosina. Idea näiden julkisivujen jäsentelyyn saatiin olevien lasitiilten kuviosta. 

Sisäpihalla B-siiven julkisivun parvekkeet sovitettiin alkuperäisiin parvekkeisiin. Sen sijaan A-siiven parvekkeet toteutettiin mahdollisimman eleettömästi yhtenäisellä lasikaiteella. ↙