Julkaistu lehdessä 5/2020 - Monumentti
Aika määrittää monumentin
Tieteen termipankin määritelmän mukaan monumentti on ”jonkin tapahtuman tai henkilön muistoksi luotu muistomerkki, tai muu sosiaalisesti tärkeäksi koettu tai arkkitehtonisesti tai kulttuurisesti merkittävä materiaalinen jäännös”. Sanan etymologia viittaa muistamiseen, ja niinpä siitä tulevat mieleen erityisesti historialliset merkkirakennukset.
Monumentteihin liitetään symbolisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä: niiden rakentaminen, kunnostaminen ja muokkaaminen katsotaan yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti merkittäviksi teoiksi. Monumentit assosioituvat suuriin ja näyttäviin rakennelmiin, joilla on usein tärkeä symbolinen tehtävä. Esimerkiksi kirkkoihin, valtiollisiin rakennuksiin, kirjastoihin tai urheilurakennuksiin voidaan liittää tällaisia symbolisia merkityksiä.
Esimerkiksi Helsingin Olympiastadion rakennettiin alun perin 1930-luvulla kansalliseksi monumentiksi ja myös sen eri korjaus- ja täydennysvaiheet on nähty kansallisesti merkittäviksi projekteiksi. Niin myös viimeisin korjaus, joka palkittiin lokakuussa 2020 Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnolla. Myös palkinnon valitsijana toiminut muusikko Paula Vesala luonnehti stadionia kansalliseksi monumentiksi. On mielenkiintoista, että arkkitehtuurimonumenttien yhteydessä kansallisen identiteetin korostamista ei kainostella, vaan myös kirjastojen ja koulujen arkkitehtuuria esitellään maailmalla nimenomaan kansallisten saavutustemme symboleina.
Korkeuksiin kohoavat tornitalot jättävät pienimittakaavaisia monumentteja alisteiseen asemaan ja näivettävät niiden kaupunkikuvallista merkitystä.
Osa monumenteista suunnitellaan jo alun perin monumenttirakennuksiksi, osa määrittyy sellaisiksi vasta ajan kuluessa. Kotikaupungissani Tampereella näin on käynyt tehtaille Tammerkosken rannalla ja monille arkisen työn ympäristöille. Myös monet koulurakennukset ja yhdistystalot ovat saaneet paikallisen monumenttirakennuksen merkityksiä. Uudisrakentamisen lomaan jäävä vanha rakennus saattaa historiallisuutensa vuoksi muuttua monumentiksi.
Uudisrakentamisella kajotaan jo olemassa olevien monumenttien asemaan. Korkeuksiin kohoavat tornitalot jättävät pienimittakaavaisia monumentteja alisteiseen asemaan ja näivettävät niiden kaupunkikuvallista merkitystä. Tampereella vanhoja monumentteja riisutaan rivakalla tahdilla aseistaan. Näin on käynyt entisen pääkadun päätteenä seisovalle vanhan kirkon tornille, rautatieaseman tornille ja ortodoksikirkolle.
Vaikka nykyarkkitehtuurin kohdalla puhutaan harvemmin monumenteista, rakennetaan niitä nykyäänkin. Uudet monumentit ovat toimistotaloja, hotelleja, kauppakeskuksia ja luksusasumisella profiloituneita asuintaloja. Ne edustavat maallistuneempaa, kaupallisempaa ja individualistisempaa maailmankuvaa kuin monet menneisyydestä säilyneet monumentit. Monumenttien määrittyminen muistin ja muistamisen kautta vaikeuttaa monumenttien tarkoituksellisesta suunnittelua. On hyväksyttävä se, että rakennusten aseman monumentteina määrittävät ehkä vasta myöhemmät sukupolvet.
Muistamisen aspekti velvoittaa pitkäikäisyyteen ja arvokkaaseen vanhenemiseen, ja sitä kautta laadukkaaseen rakentamiseen. Monumentit ovat paitsi näkyväksi myös kestäväksi tarkoitettuja rakennuksia, joiden tarkoituksena on välittää tulevaisuuteen viesti jostain meidän ajallemme merkityksellisestä asiasta tai ilmiöstä. Monumentti määrittyy kestävyyden, merkityksellisyyden ja muistin välityksellä. ↙
IIDA KALAKOSKI
Arkkitehti ja rakennusperinnön hoidon kysymyksiin erikoistunut tutkija, joka työskentelee yliopisto-opettajana Tampereen yliopistossa. Hän on kiinnostunut rakennusperintöprosesseista, joiden kautta eri-ikäiset rakennukset saavat uusia merkityksiä.