Julkaistu lehdessä 3/2020 - Käsityö
Työkalupakin päivittäjät
Geometria Architecture on Helsingistä ja Tampereelta käsin toimiva arkkitehtitoimisto, jonka Markus Wikar ja Toni Österlund perustivat 2015. Omien suunnittelutöiden lisäksi toimisto auttaa muita suunnittelijoita digitaalisten teknologioiden hyödyntämisessä ja monimutkaisempien projektien toteuttamisessa.
Markus Wikar ja Toni Österlund, projekteissanne korostuvat uniikit mutta digitaalisten prosessien kautta aikaansaadut muodot ja rakenteet. Mitä ajattelette käsityön käsitteestä arkkitehtuurissa tai muotoilussa nykypäivänä?
Digitaalisuus suunnittelussa ja tietokoneistettu työstö ovat vääjäämättä osa nykyaikaisen käsityöläisen työkalupakkia – alasta riippumatta. Käytettävissä olevien työkalujen hallitseminen ja tunteminen on tärkeää, aivan kuten perinteisemmässä käsityössä.
Mutta sen sijaan, että emuloisimme päivittyneellä työkalupakillamme vanhaa, pyrimme kehittämään ratkaisuja, jotka hyödyntävät digitaalisen suunnittelun ja työstön mukanaan tuomia uusia mahdollisuuksia. Suunnittelijalta tämä vaatii taitoa ymmärtää ja hallita koko työkalupakkia muodonluomisen geometriasta työstökoneen kapasiteetin hyödyntämiseen. Tätä kutsutaan digitaaliseksi käsityöksi (digital craftsmanship).
Algoritmiavusteinen suunnittelu mahdollistaa monimuotoisen rakentamisen, joka perustuu toistoon ja variointiin. Digitaalisen suunnittelu- ja tuotantoprosessin mahdollistama tarkkuus ja loputon variointimahdollisuus yksittäisissä rakennusosissa antaa suunnittelijalle keinot irtautua kaavamaisista katalogiratkaisuista.
Monissa projekteissanne on käytetty puuta, joka yhdistetään usein perinteiseen rakennustapaan. Kuinka tärkeitä materiaalit ovat teille?
Suunnittelemme mielellämme erilaisista materiaaleista. Meille on tärkeää päästä tekemään yhteistyötä tahojen kanssa, joilla on erityisosaamista siihen materiaaliin liittyen, josta olemme kulloinkin suunnittelemassa rakennuksia tai rakenteita – oli sitten kyseessä puu, teräs tai vaikka betoni. Kun suunnittelutiimissä yhdistyvät materiaalintuntemus, liitossuunnittelu ja algoritmiavusteinen muodonanto ja tuotanto, on olemassa hyvät edellytykset onnistuneelle lopputulokselle.
Suomessa puuta on helposti saatavilla ja sen monipuoliseen työstöön liittyvät ratkaisut ovat laajasti käytössä niin pientaloissa kuin laajemmissa kohteissakin. Puu on materiaalina helppo työstää, hallita ja monilta osin myös hyvin anteeksiantava. Monissa projekteissamme on käytetty yksinkertaisia, puurakentamisen perinteeseen nojaavia puuliitoksia, joiden variointi mahdollistaa monimuotoisen arkkitehtuurin kustannustehokkaasti.
Voiko koneellista lopputulosta arvioida samalla tavoin kuin perinteistä käsityötä tai käsin rakentamista?
Tähän liittyy monta näkökulmaa ja määrittelyä. Mikä on koneellinen lopputulos, mikä perinteistä käsityötä ja miten se eroaa käsin rakentamisesta? Onko koneellinen lopputulos tietokoneella suunniteltu, digitaalisesti ohjatulla työstökoneella työstetty, vai teollisuusrobottien avulla kasattu? Eroaako algoritmiavusteisesti suunniteltu linnunmunan muotoinen rakenne perinteikkäästä hirsimökistä, jos molemmat on suunniteltu tietokoneella, työstetty samalla työstökoneella, koottu paikalla käsin ja molemmat hyödyntävät satoja vuosia sitten kehitettyjä puurakenteita?
Digitaalisuus ja modernit puuntyöstötekniikat ovat juurtuneet jo niin syvälle kaikkeen tekemiseemme, että käsitteenä ”käsin tehty” voi sisältää laajan skaalan eri menetelmiä. Käytetyt työkalut eivät määrittele lopputulosta, vaan toimivat sen mahdollistajina. ”Koneellinen” lopputulos voi olla tunnistettavaa arkkitehtuuria materiaalien ja liitosten osalta. Rakennus asettuu kuitenkin rakentamisen jatkumoon, vaikka se samalla toisikin hieman uusia näkökulmia siihen, mitä esimerkiksi puusta tehty rakennus voi olla.
Millaisia käsityksiä parametriseen suunnitteluun tai algoritmeihin arkkitehtuurin parissa tyypillisesti liitetään? Onko ajattelu muuttunut?
Oma työskentelyhistoriamme algoritmiavusteisen suunnittelun parissa kattaa nyt yli vuosikymmenen. Tänä aikana on näkynyt selvä polku siitä, miten on kuljettu ensin arkkitehtuurin kokeellisen monimuotoisuuden ja sen jälkeen insinöörialojen prosessien automatisoinnin kautta rakentamisen ja tuotannon tehostamiseen. Kun uusia mahdollisuuksia syntyy, niin tietenkin arkkitehdit haluavat niitä hyödyntää. Tämä loi varsinkin suunnittelumenetelmien kehityksen alkuvaiheessa vääränlaisen mielikuvan siitä, että algoritmien käyttö johtaa vääjäämättä orgaaniseen muotokieleen. Vaikka algoritmiavusteisen suunnittelun edut korostuvat monimuotoisissa rakenteissa, niin se ei kuitenkaan rajaa niiden hyötyjä muualla.
Tämänhetkinen kokemuksemme osoittaa, että esimerkiksi urakoitsijan ja rakennuttajan näkökulmasta algoritmiavusteinen suunnittelu sujuvoittaa rakentamista ja tiedonsiirtoa. Se tekee prosesseista hallittavia ja ennustettavia. Toivomme, että käyttäjät saavat uudenlaisia tilallisia kokemuksia digitaalisilla menetelmillä suunnitelluissa ja toteutetuissa, joissa materiaalien huolellinen ja tarkka käyttö on osana luomassa vaikutelmaa miellyttävästä kokonaisuudesta. ↙