IlmoitusAdvert

Julkaistu lehdessä 3/2020 - Käsityö

Vapaa-aika

Lepakon sauna

Arkkitehtitoimisto Grotenfelt

Arkkitehti Georg Grotenfelt
Sijainti Vesanto
Laajuus 16 m2
Valmistuminen 2014

Suunnittelijalta – Georg Grotenfelt: Lepakon sauna on rakennettu vanhan riihen hirsistä ja saanut nimensä riiheen majoittuneista lepakoista. Rakennus noudattaa suomalaisen saunan tuhatvuotista perinnettä: Saunatila on hirsistä salvottu kehikko, jossa nautitaan löylyistä vastakkain istuttavilla patsaslauteilla. Kehikkoon voi liittyä kevytrakenteisempi pukutila tai saunakamari. Samuli Paulaharjun yli sata vuotta vanhat piirrokset karjalaisista saunoista havainnollistavat tätä sukupolvelta toiselle periytynyttä rakentamisen mallikieltä, jota olen noudattanut saunoissani vuoden 1982 Huitukan saunasta lähtien.

Lepakon saunaa selkäpuolelta lähestyessä umpinainen julkisivu kätkee näkymän. Terassilla pylväiden ja lasiseinän pystyjakojen varjot kiertävät pukutilaa kuin jättimäisen aurinkokellon viisarit. Sulkeudumme saunomaan pimeään, vuosia sitten mustuneiden hirsien rajaamaan löylyhuoneeseen. Kuuluu vain vastojen rytmikäs läiske.

Lopuksi, järvessä kastautumisen jälkeen, haemme suojaisan paikan terassin tai pukusuojan penkiltä. Haavan lehdet havisevat vieressä, niittyheinä jatkaa kasvuaan turvekatolla, muurahaiset kiirehtivät poluillaan rakennuksen alla, vesipisaroita tippuu puisesta rännistä. Sulaudumme osaksi luontoa – aika tuntuu pysähtyvän. Edessä avautuu auringon laskiessa koko järvipanoraama.

Jos katsomme vuosisatoja eteenpäin, on ilmeistä, että voimme rakentaa vain uusiutuvia luonnonvaroja käyttäen. Puu on tällainen rakennusmateriaali, ja Lepakon saunassa se on otettu lisäksi uusiokäyttöön, mikä entisestään pidentää hiilinielua. Riihestä on merkintä asiakirjoissa vuodelta 1889, mutta se saattaa olla vanhempikin. Hirret on salvottu lähes kaksisataa vuotta vanhoista petäjistä, joiden varhaisimmat vuodet siis ulottuvat 1600-luvulle. Puun vuosirenkaat ja syyt, tummuminen, patinoituminen ja kuluminen kertovat ajan kulusta. ↙

Kuvat Georg Grotenfelt, Max Plunger