Julkaistu lehdessä 3/2020 - Käsityö
ET IN ARCADIA EGO
Keskellä Englannin maaseutua sijaitsee omalaatuinen maatila, jonka keskiössä on arkkitehtuuri monissa muodoissaan. Yksi tilan uusimmista tulokkaista on Tuomas Toivosen suunnittelema sauna.
Olin ollut täällä aiemminkin. Lontoon Waterloon asemalla junaan noustiin aina juosten. Sieltä kohti länttä suuntaavan puolitoistatuntisen junamatkan aikana maisema vaihtuu Lontoon tasaisista lähiöistä laakeiksi, vihreiksi kukkuloiksi. Yhdellä kukkuloista, joita juna ohittelee, maisemaa merkitsee Stonehengen muinainen, kivinen tektoniikka, vaikkei se aivan junan ikkunasta näykään. Salisburyn katedraalin korkean huipun vilahdettua ikkunassa maisema alkaa muuttua. Kukkulat pienenevät, laaksojen reunat jyrkkenevät. Niiden välissä mutkittelevia teitä reunustavat milloin korkeat pensasaidat, milloin puut, jotka taipuvat tien ylle toisensa kohdaten ja muodostaen luonnon omia, taianomaisia, vihreitä holvikäytäviä. Täällä Somersetissa, yhden tällaisen tien varrella, yhdellä lukemattomien laaksojen rinteistä, maisemaa merkitsee nyt uusi sauna.
Osana Shatwellin maatilaa sauna liittyy osaksi erikoislaatuista arkkitehtonisten projektien joukkoa. Löytyy entinen maatalo, josta Charlotte Skene Catling on muovannut uuden asuintalon viikonloppukäyttöön; rahtikontti, jonka Cerdic Price on muuttanut kirjastoksi; Peter Smithsonin suunnittelema obeliski, joka seisoo keskellä niittyä kahden Stephen Taylorin suunnitteleman vajan ja niiden monumentaalisten pylväsportiikkien välissä. Yksi vajoista toimii navettana, toinen huonekaluvarastona. Tai näin oli ainakin viime kerralla kun tarkastin; siitä, onko niin yhä, ei tässä paikassa ikinä voi olla täysin varma. Parkkipaikkaa merkitsevät Álvaro Sizan kolme keltaista betonipylvästä. Sen vieressä on vielä yksi rakennus toisen sisällä, Andrew Clanceyn ja Colm Mooren suunnittelema, vanhan standardi-vajarakenteen sisään rakentuva eräänlainen riippuva puutarha, joka oli alun perin suunniteltu asumiskäyttöön, mutta venyneen prosessin aikana muokattu varasto-, opetus- ja monitoimitilaksi. Sen on määrä valmistua lähiaikoina.
Osa paikan viehätystä on epäilemättä juuri tämänkaltainen arvaamattomuus. Ikinä ei voi tietää, mitä käyntien välissä on tapahtunut. Koko paikka on jatkuvassa liikkeessä, kuin jonkinlainen koe, sopeutuen ja etsien, pelkäämättä harha-askelia, äkillisiä perääntymisliikkeitä tai suunnitelmien muuttamista. Kaiken sydämenä toimii jälleen erään vanhan, raunioituneen ladon seinän takana seisova, Hugh Strangen suunnittelema arkisto toimistoineen. Sen lämpimän, paljaan CLT-rakenteen sisältä löytyy valtava ja ihmeellinen kokoelma arkkitehtuuripiirustuksia. Täällä, tämän kokoelman kuraattorina, minä joskus työskentelin.
Piirustuskokoelma koostuu joistain tuhansista piirustuksista renessanssista nykypäivään. Sen ja koko maatilan ympäristön on luonut ja nykytilaansa saattanut keräilijä Niall Hobhouse. Kokoelma ja siitä kumpuavat monet aktiviteetit, jotka kulkevat nimellä Drawing Matter, ovat tämän maatilan ydin. Koko projektin tavoite on tutkia ja kartoittaa piirustusten ja piirtämisen monia rooleja osana arkkitehtuuria. Sen eri aktiviteetit koostuvat verkkosivusta, painetuista julkaisuista, erinäisistä opetusohjelmista, akateemisista yhteistyöhankkeista, ja, ainakin vielä taannoin, myös näyttelyistä. Kaikki ne pyrkivät tavoillaan kyseenalaistamaan ja tutkimaan piirustusten ja piirtämisen eri merkityksiä ja niiden rajoja, mutta projekti ei jää pelkkiin piirustuksiin tai niiden tiukkoihin määritelmiin. Joukosta löytyy toki myös pienoismalleja, jo mainitun obeliskin ja pylväiden kaltaisia objekteja, mutta myös rakennusten osia. Ne on kaikki säilötty tulevaisuutta varten, katsomista varten, näyttämistä varten, ehkä myös käyttämistä varten. Suurehko palanen Smithsoneiden suunnittelemaa ja hiljan purettua Robin Hood Gardens -asuinkompleksia on säilötty Alexander Brodskyn ja minun luoman paviljongin ruhon viereen. Kerran se oli pystytettynä Venäjän vallankumouksen tilapäiseksi satavuotismuistomerkiksi Lontoon keskustaan Bloomsburyyn.
Ja tietenkin kaiken tämän lisäksi ovat itse rakennukset. Kaikkien muiden objektien lomassa ne liittyvät osaksi jatkuvaa liikettä. Kävijöitä tulee ja menee. Sadat opiskelijat vierailevat opettajineen kokoelmia katsomassa, jotkut ottavat osaa viikon kestävään kesäkouluun. Tutkijat, kuraattorit ja muut satunnaiset vieraat viettävät paikalla pidempiä tai lyhyempiä aikoja. Kokoelman katsominen paikan päällä ja itse fyysisten piirustusten kanssa työskentely on koko paikan ydinajatus. Täällä katsominen on työtä, mutta myös tanssia, johon liittyy oma rytminsä.
Piirustus- esine-, fragmentti- ja rakennuskokoelmien pitoon kuuluvat omat rutiininsa, jotka liittyvät täällä maatilan muuhun arkeen. Luetteloinnin, konservoinnin ja kuvantamisen rinnalla isännöidään vieraita ja ruokitaan lehmiä. Koko paikka toimii kuin eräänlainen koetila arkkitehtuurille, missä avoin oppiminen ja tutkimus ilmenee monissa muodoissa säilyttämisestä näyttämiseen ja rakentamisesta piirtämiseen. Täällä arkiset rutiinit ja tutkimus ovat osa toisiaan, aivan kuten piirtäminen on osa arkkitehtuuria. Minä kirjaimellisesti asuin piirustusten kanssa, kun työstin näyttelyitä, ja vanhempi kollegani Nicholas asui yläkerrassa. Koko projektin kaksi osapuolta – rakennukset ja piirustukset – tukevat ja täydentävät toisiaan, paljastaen toisistaan sen mitä niistä ilman toista puuttuu. Täällä voi nähdä miten arkkitehtuuri poeettisena prosessina käytännössä toimii ja ei toimi, niin piirustuksissa kuin rakennetussa ympäristössä, ja joskus toinen toisensa myös odottamattomin tavoin kohdaten. Muistan erään aamun, kun heräsin kaivinkoneen ääniin. Ikkunaan sännättyäni näin kollegani Manuelin juoksentelemassa ympäri tiluksia sininen spraykannu kädessään ja kaivinkone kannoillaan. Hän kirjaimellisesti piirsi maiseman tulevia ääriviivoja suoraan maanpintaan kaivinkoneen niitä hänen jäljessään muokaten. Myös uusi sauna sai alkunsa vierailujen myötä. Ensin tultiin Somersetista Helsinkiin, ja sitten toisin päin. Ensimmäisellä yhteisellä maaseutumatkallamme ilta ja yö vietettiin arkistossa piirustuksia katsellen, kuten tavallista. Aamulla Tuomas ja Niall kävelivät kukkulan reunaa ja merkitsivät saunan kulman paikan. Asemapiirrosta ei ikinä tehty.
Seuraavalla vierailulla vuotta myöhemmin juoksimme taas asemalla junaan ehtiäksemme. Kun auto paria tuntia myöhemmin kaarsi pihaan, toivotti kukkulan rinteessä meidät tervetulleeksi uusi puinen savupiippu. Muutamaa tuntia myöhemmin se jo puski savua ilmaan, ja kahden päivän kuluttua heitettiin ensimmäiset löylyt. Niitä oli vastaanottamassa parikymmenpäinen kutsuvierasjoukko, kuinkas muutenkaan. Nyt sauna toivottaa kaikki tilalle saapuvat tervetulleeksi. Se on ensimmäinen näkyvä rakenne kukkulan rinteellä ja siten myös yksi koko paikan tunnusmerkeistä, vertikaalinen vastapaino viidenkymmenen metrin päässä laakson pohjalla seisovalle obeliskille.
Sauna sopii paikkaansa hyvin tällä eriskummallisella maatilalla, missä työ usein sekoittuu tanssiin. Myös sauna on tila, jossa jokapäiväinen ja pyhä, ruumis ja henki, kohtaavat. Saunan muoto ja logiikka on yhtä aikaa klassinen ja moderni. Sen katon muoto sekä seuraa puhtaasti funktion logiikkaa että liittyy pitkään klassisen arkkitehtuurin traditioon, joka pyrkii palaamaan perusmuotoihin ja -kappaleisiin. Viereisestä arkistorakennuksesta voi löytää satoja piirustuksia molemmille näille muotoperinteille rakentuvista suunnitelmista. Saunaa ja sitä ympäröivää maatilaa yhdistää se, että ne molemmat koettelevat omien formaattiensa rajoja. Tämä on koesauna koemaatilalla. Se työntää totuttuja määritelmiä perustuen tietoon ja ymmärrykseen, mutta lopulta luottaen enemmän intuitioon ja mielen hämäriin liikkeisiin kuin sääntöihin ja laskelmiin.
Nyt, kun on vierähtänyt taas vuosi, tilan omistaja kertoo minulle, että sauna on myös löytänyt paikkansa osana maatilan arkea ja rutiineja. Joka keskiviikko hän lähtee arkistosta aikaisin aloittaakseen saunan lämmittämisen. Siitä on tullut osa muuta ympäröivää elämää ja siten se myös muistuttaa meitä siitä, että viime kädessä arkkitehtuurissa on kyse jostain vieläkin suuremmasta kuin piirustukset tai rakennukset. Arkkitehtuurissa on ennen kaikkea kyse elämästä. ↙
MARKUS LÄHTEENMÄKI
Kuraattori ja historioitsija, joka kirjoittaa parhaillaan väitöskirjaansa ETH Zürich -yliopiston arkkitehtuuriosastolla. Vuosina 2014–2016 hän työskenteli Drawing Matterin kuraattorina Englannissa. Hänen viimeisin näyttelynsä oli Planetarium: Oleg Kudryashov and Peter Märkli presented by Alexander Brodsky (gta Exhibitions, 2019). Helsingissä hän on mukana järjestämässä New Academyn toimintaa.
Eirik Arff Gulseth Bøhn otti artikkelissa käytetyt kuvat farmilta saunan ensilämmityksen aikaan.