Julkaistu lehdessä 2/2019 - Koulutus ja tutkimus

Artikkeli

Virkeyttä väreistä, voimaa valosta

Päivi Lukkarinen

Arto Sipinen suunnitteli Jyväskylän yliopistokampukselle kirjaston 1970-luvun alussa. Päivi Lukkarinen tarkastelee pian peruskorjattavan kirjaston rakennushistoriaa ja arkkitehtuuria.

1950-luvun kilpailuvoitosta saakka Jyväskylän yliopistokampusta muotoillut Alvar Aalto luopui Seminaarinmäen rakennussuunnittelusta vuonna 1971, ja kiireellinen työ yliopiston kirjaston sekä hallinto- ja taideaineiden uudisrakennusten suunnittelusta siirtyi Arto Sipiselle. Sipinen oli voittanut yliopiston laajenemisesta pari vuotta aiemmin käydyn arkkitehtuurikilpailun, mutta sen ideoita alettiin toteuttaa vasta myöhemmin. 

Vanhan maestron tilalle astuminen oli 35-vuotiaalle arkkitehdille näytön paikka. Sipinen antoi näyttönsä kumartelematta, oman aikansa arkkitehtuurin keinoin. Merkittävä ura Jyväskylän yliopiston luottoarkkitehtina alkoi.

Jyväskylässä Seminaarinmäen kampuksella näkyvät eri aikakausien ja arkkitehtien jäljet 1800-luvun Constantin Kiseleffistä lähtien. Sipinen sijoitti yliopistorakennukset vanhojen seminaarirakennusten lomaan. 

Hallintorakennus ja kirjasto valmistuvat 1974, taideaineiden rakennukset 1976. Kiseleffin pelilaudalle sijoitetut neljä uudisrakennusta pelaavat vanhojen kanssa samaa mittasuhde-, materiaali- ja väripeliä. Mutta Sipisen kuutiot ovat eri maailmasta: ne kertovat järjestelmällisen, rakenteita korostavan arkkitehtuurin voitosta, halusta tehdä rakennuksista monikäyttöisiä ja muunneltavia, konstruktiivisia ja moderneja, kaikkea muuta kuin historiaan sitoutuneita ja käsityömäisiä. Rakennusosat ovat standardisoituja – tavoitteena on paitsi taloudellisuus myös anonyymiys. Sipisen kädenjälki tosin on helppo tunnistaa, kun muita miesiläisen konstruktivismin lapsia ei ole lähimaillakaan.

Uudisrakennukset ovat pilari-palkkirunkoisia. Ulkoa sinisellä alumiinilla verhottujen betonirakenteiden ruudukko luo kuvaa elementtirakennuksista, mutta julkisivujen punatiilikentät ovat paikalla muurattuja; Suomessa teollinen rakentaminen ei vielä 1970-luvulla ole saavuttanut toivottua esivalmistusastetta.

Arkkitehtonisesti merkittävin on yliopiston kirjasto. Rakennejärjestelmän joustavuutta on hyödynnetty kirjaston julkisivuissa, joissa korostuvat lukusalien ja kahvilan kookkaat ikkunakentät. Toiminnot on sijoitettu rakennukseen vyöhykkeittäin hiljaisuusvaatimusten mukaan. Kolmikerroksisen rakennuksen keskeinen tila on täyskorkea ylävalaistu halli, jonka kattoikkunoita kannattaa näyttävä teräsristikko. Vilkkaat ja meluisammat yleisötilat – lainaustoimisto, luettelohallit, kahvila ja lehtisalit – liittyvät välittömästi avoimeen keskushalliin. 

Yksityisyyttä kaipaavat, kevyiden väliseinien rajaamat virkailijoiden ja tutkijoiden huoneet sekä luentosali sijoittuvat ulkoseinustoille. Porrashuone leikkaa hallin äänet ja rauhoittaa avoimet lukusalit, joiden puistonäkymissä silmät saavat lepoa. Kirjaston käytön kannalta uutta on, että kirjat ovat helposti saatavilla – saleja jäsentelevät kirjahyllyt toimivat lähivarastoina. Näin kirjaston käyttäjä voi itse löytää haluamansa, ja henkilökunnan askeleet kellarien kaukovarastoihin on minimoitu. Käytännön asiantuntijana suunnittelussa toimi ylikirjastonhoitaja Eeva-Maija Tammekann. 

Ylävalaistun keskushallin avaruutta voimistavat kerrostasojen lasikaiteet, joiden metalliosien keltainen väri toistuu lattioissa. Raikasta vaikutelmaa vahvistavat valkoisiksi maalatut betonirakenteet, seinät ja katot, istuinten mustavalkoraidalliset kangasverhoilut sekä ylävaloa heijastava valkoinen marmorimosaiikkilattia alimmassa kerroksessa. Viherkasvit vahvistavat keskushallin atrium-henkeä. Valkoinen ja keltainen väri toistuvat kalusteissa. 

Kiinteän kalustuksen suunnitteli Sipisen toimisto. Yksityiskohtainen, muunneltavia ja toiminnallisia kokonaisuuksia mahdollistava sisustussuunnitelma oli Vuokko ja Torsten Laakson. Vuokko vastasi väreistä ja tekstiileistä, Torsten kalusteista.

45 toimintavuoden aikana kirjastorakennukseen on tehty näkyviä toiminnallisia muutoksia. Kahvila on nykyisin pohjakerroksessa, lehtisali kahvilan paikalla ja tietokonetyöskentely on saanut yhä enemmän tilaa. Pohjakerroksen lukusaliin väliaikaiseksi rakennettu ruokala on muuttunut pysyväksi. Muutoksista ja laajentuneesta käyttäjäjoukosta huolimatta kirjasto sisustuksineen on säilynyt melko hyvin. Huhtikuussa 2019 alkavassa peruskorjauksessa tilanne muuttuu: lukusaleista tehdään yliopiston henkilöstön avotoimistoja, lukusalit siirretään mataliin kellarikerroksiin ja kaukovarasto toisaalle, muutaman kilometrin päähän. ↙

Päivi Lukkarinen on eläkkeellä oleva arkkitehti, jolla on työn alla pienimuotoinen tutkimus sysmäläisistä talonpoikaistaloista.

Keltainen kirjasto – Jyväskylän yliopiston kirjastorakennuksen vaiheita -näyttely oli esillä yliopiston kirjastossa 28.9.2018–18.4.2019.