Julkaistu lehdessä 3/2018 - Luontosuhde
Villa K
Arkkitehdit Jenni Hölttä, Tiia Ettala, Francesc Palomeras
Sijainti Spjutsund, Sipoo
Laajuus 120 + 50 m2
Valmistuminen 2017
Jenni Hölttä, Tiia Ettala ja Francesc Palomeras, miten kuvailisitte Villa K:n suhdetta ympäröivään luontoon ja maisemaan?
Heti alusta asti oli selvää, että uusi talo rakennettaisiin kallion muodostamalle ”parvekkeelle” – samalle paikalle, jolla alkuperäinen punainen tupa oli seissyt. Kun rakennuspaikan yhdellä puolella oli komea siirtolohkare ja toisella jyrkkä kalliopudotus ja komeat alppiruusupensaat, uuden talon muodolla oli tiukat raamit. Siitä huolimatta tontti tarjosi hyvät edellytykset luoda rakennuksen ympärille eri luonteisia, avoimia ja suojaisia ulkotiloja.
Suunnittelun lähtökohdiksi meille annettiin lännessä avautuva merinäkymä sekä ilta-aurinko. Suurten, merelle katsovien ikkunoiden lisäksi halusimme kehystää myös rajatumpia näkymiä ympäröivään maisemaan. Tontille mahtuu saaristoluonnon koko monimuotoisuus: lyhyt pätkä rantaviivaa, jyrkkiä kallioita, pieni puro, hieman suota sekä satukirjamainen havumetsä. Olohuoneesta voi katsella sekä mahtipontisesti alas kallioille ja merelle että kotoisammin kangasmetsään, jonne voi myös astua suoraan terassilta.
Miten asiakkaat näkevät yleisesti suhteen luontoon ja rakennuksen ympäristöön? Millaisia asioita toivotaan ja vaaditaan?
Toisaalta halutaan valoisaa, avaraa, korkeaa ja lasista tilaa joka sijaitsee näkyvästi maisemassa ja samalla kadota vaatimattomasti sinne. Tämä on todellinen haaste suunnittelulle.
Näkymiä pidetään tärkeinä ja halutaan isot ikkunat joka suuntaan. Näkymien rajaamista ja suojaisia ulkotiloja ei osata niinkään ottaa huomioon. Myöskään päivänkierron suhdetta sisätiloihin ei useinkaan tulla ajatelleeksi, vaikka pihoilla asiaan kiinnitetään enemmän huomiota.
Puutarhoilta halutaan nykyään helppoutta, ja moni toivoo luonnonmukaista ympäristöä. Toisaalta tontit tupataan lanaamaan, puita kaadetaan joskus turhan innokkaasti, ja nurmikkoa ja ajopihaa on reilusti. Varsinkin saaristokohteissa toivotaan näkymiä paljaille, käkkärämäntyisille kallioille. Tämä on tietenkin haaste, kun työmaa myllää kaikki paikat. Onneksi jo useassa kohteessa ymmärretään käyttää maisema-arkkitehteja apuna pihasuunnittelussa.
Millainen kiinnostuksenaihe talo luonnon keskelle teille on? Kehitättekö ajatusta töissänne?
Talo luontoon on tietyllä tavalla suunnittelutehtävän arkkityyppi, ja olemme tehneet niitä paljon. Toisaalta konteksti on aina kaikkein tärkeintä, oltiinpa sitten luonnon tai kaupungin keskellä.
Kun nykyään ”palataan” keskelle luontoa, ollaan silti kaikkien mukavuuksien ympäröiminä ja rakennetaan isosti ja raskaasti. Meitä kiinnostaisi suunnitella pientä, kompaktia ja kestävää. Olisi kiinnostavaa palata muutama askel taaksepäin: esimerkiksi mummonmökit ja kalastajaromantiikka kiehtovat. Onneksi tällaista liikehdintää alkaa olla yhä enemmän: jos ylipäätään rakennetaan, niin rakennetaan mahdollisimman vähän, laadukkaasti, kestävästi ja ekologisesti, luontoa mahdollisimman vähän häiriten. Olisi upeaa päästä asettelemaan vaatimaton, kaikilta osin mietitty mökki ”pinseteillä” keskelle koskematonta luontoa. ↙
Valokuvat Tiia Ettala
