Talo Leija

Olavi Koponen

Sijainti Kirkkonummi
Laajuus 200 + 20 m²
Valmistuminen 2016

Olavi Koponen, miten kuvailisit Villa Leijan suhdetta ympäröivään luontoon ja maisemaan?

Talo Leijan rakennuspaikka on suhteellisen koskematon metsänreuna. Puusto on vanhaa ja yläpuolella näkyvät osin kalliot. Alhaalla avautuu peltomaisema, ja vähän kauempana häämöttää järvi. Paikan tunnelma on hyvin eristäytynyt, vaikka ollaan pääkaupunkiseudulla ja lähelle on rakennettu samoihin aikoihin muutama talo. Maiseman ja paikan elementit olivat ilmeisiä, eikä niitä tarvinnut erikseen etsiä. Minuun vaikuttivat erityisesti kalliot, ja halusin luoda vahvan suhteen niihin.

Miten asiakkaat näkevät suhteen luontoon ja rakennuksen ympäristöön? Millaisia asioita toivotaan ja vaaditaan?

Asiakkaat saattavat periaatteessa haluta läheistä yhteyttä luontoon, mutta hyvin harvoin he kuitenkaan ymmärtävät, että me olemme osa suurempaa ekosysteemiä. Sitä rajoittavat toimemme aiheuttavat lopulta ongelmia meille itsellemmekin. Onneksi suomalaisten muistissa on vielä paljon aineksia elämästä osana ympäristöä.

Millainen kiinnostuksenaihe talo luonnon keskelle sinulle on? Kehitätkö ajatusta töissäsi?

Minulle perusasia on aina rakennuksen ja sen käyttäjien suhde ympäristöönsä, oli siinä sitten ”luontoa” missä suhteessa tahansa. Topografian, ilmansuuntien, mikroilmaston, näkymien ja valaistuksen lisäksi siihen kuuluvat myös sosiaaliset suhteet. Ajattelen rakennusta aktiivisena, hieman ihmisen kaltaisena toimijana ympäristössään: luultavasti se muodostaa silloin polun ympäristön kokemiseen myös ihmisille.

Rakennus on suhteessa luontoon aina ikään kuin kompromissi sille, että voisi vain istua paikassa mättäällä. Mätäs on mukavuudenhalumme ilmentymä. Toisaalta rakennuksen täytyy luontosuhteen lisäksi myös tarjota hieno ympäristö sosiaalisille tapahtumille. Rakentamiseen kuuluu paljon teknistä pohdintaa, mutta itse ajattelen arkkitehdin ammattia vastakohtana tälle. Tekniikka liittyy koneisiin, ja kaikki niissä on laskettavissa. Arkkitehdin työ liittyy ihmisiin, eikä mitään mielessämme ja ruumiissamme voi laskea. Sen voi vain tuntea. ↙

Valokuvat Jussi Tiainen, Mikael Petterson