Julkaistu lehdessä 3/2005 - loma-asuntoja ja saunoja
Tupa ulkosaaristossa
Jonas Malmberg haastatteli Raili Pietilää huhtikuussa 2005 Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kesäasunnon suunnittelusta. Haastattelu tehtiin leppoisasti Pietilöiden suuren keittiönpöydän äärellä Helsingin Viiskulmassa.
JM Klovharun mökin suunnittelutyö oli Rakennustaiteen museon arkistossa olevien piirustusten ja kollegojen kertoman perusteella sinun tekemääsi? Osallistuiko Reima Pietilä tähän työhön?
RP Toven ja Tuulikin kesäpaikka Klovharuun oli kovin erilainen kuin suuret työmme. Reima osallistui tähän vain vähän, sillä samaan aikaan toimistossamme tehtiin Dipolin suunnitelmia.
JM Kesäasunto keskellä merta, puuttomalla luodolla on suomalaiselle kesämökkikansallekin melko vieras. Millaisia ajatuksia sen suunnittelu herätti? Oliko sille joitain esikuvia?
RP Kesäpaikan rakentaminen ulkosaaristoon oli mielenkiintoinen tehtävä ja sijainti tuntui jopa pelottavalta. Eräänä päivänä Tove tuli toimistoomme ja kertoi tarvitsevansa mökin. Hän oli suunnittelussa aktiivinen, ja mökin esikuvana oli hänen ikkunoiden yksityiskohtien tarkkuudella mittaamansa pellinkiläinen kalastajamökki. Myös sisustuksen valintojen osalta Tove ja Tuulikki olivat aktiivisia tilaajia, sillä he halusivat pohtia tarkoin pienen tilan käyttötarpeet – jopa niin tarkkaan, että yksittäisille esineille, nenäliinoja myöten, mietittiin paikat. Kummallekin oli omia tavaroita varten kirstut, joihin oli sovitettu tarvittavat vaatteet. Sisätilojen väritkin noudattivat Toven toivomuksia lähes mustaa kattoa myöten.
Mökin sijoituspaikka on saaressa hieman korkeimman kohdan alapuolella. Paikka löytyi siten, että Tove telttaili saaressa myöhään syksyllä ja etsi sopivimman kohdan talolle. Saaren korkeimmalta kohdalta valui maakerrosten läpi vettä mökin vierelle pieneen painanteeseen ja sieltä kellariin. Samalla valuva vesi suodattui ja puhdistui käyttökelpoiseksi pesuvedeksi. Tämä olikin tarpeen, sillä mökin kuparikatolta tulevan veden puhtaus herätti Tovessa ja Tuulikissa epäilyksiä. Saaressa on myös luonnon muodostama aika iso allas, johon vettä myrskyjen ja talven jäljiltä kerääntyi. Se oli yhtaikaa peseytymis- ja uimapaikka. Saaren korkeimmalla kohdalla Tove ja Tuulikki viljelivät perunoita. He kantoivat ravinteikasta merilevää kasvualustaksi, mutta ilmasto oli liian ankara ja myrskyt rasittivat viljelyksiä niin, ettei perunasatoa ikinä saatu.
JM Huvila on tyyliltään epämodernistinen, kuin vuosisataisten perinteiden mukainen mökki tai torppa. Oliko tämä valinta itsestään selvä?
RP Tyylin valinta lähti ympäristöstä ja Toven toiveista. Tove ei nähnyt mökin ulkonäölle muita vaihtoehtoja kuin kalastajamökin. Minä olin hänen kanssaan samaa mieltä, enkä halunnutkaan tyrkyttää heille mitään muuta arkkitehtuuria. Harmaa puurakennus istuu luodolle kaikkein kauneimmin. Kauniit ja sileät rantakalliot mökin eteläpuolella ja jylhempi pohjoisosa luodosta luovat ympäristölle voimakkaat piirteet.
JM Rakentaminen luodolle poikkeaa tavanomaisesta rakentamisesta. Millaisia erityisiä toimenpiteitä ja valintoja esimerkiksi rakentamisajankohdan ja -materiaalien suhteen siihen liittyi?
RP Huvilan rakennustyöt aloitettiin loppukesällä vuonna 1964, ja niitä jatkettiin seuraavana keväänä niin että se valmistui heinäkuussa 1965. Rakennusmestari Aki Räkköläinen oli toimistollamme apunani piirtäjänä ja mitoittajana, ja paikallinen Kråkön Brunström vastasi työmaalla rakentamisesta. Ensin pientä painannetta räjäytettiin hieman suuremmaksi, että mökin alle saatiin ruokatarvikkeille maakellari. Kellariin tehtiin myös pieni sauna.
Kuten toimistomme suuriinkin projekteihin, myös tähän pieneen mökkiin piirrettiin tarkat piirustukset, useista kohdista 1:1-mittakaavassa. Niiden perusteella rakentaminen sujui hyvin ja ilman sen suurempia kommelluksia. Terasseja tehtiin vähemmän kuin piirustuksissa oli esitetty, mutta se oli toimistomme töille tyypillistä. Suunnitelmat laadittiin tarkasti pienimpiä yksityiskohtia myöten, mutta työmaalla ratkaisut saattoivat tarpeen vaatiessa elää.
Erityisen miellyttävä osa mökkiä on puisen kaiteen reunustama reitti luonnon muovaamasta venesatamasta terassille. Talon eteläpuolella oleva terassi pitkine lankkupenkkeineen ja -pöytineen oli suojaisin paikka saarella. Osansa rakentamiseen tekivät myös Tove ja Tuulikki. Tove jopa rakensi itse mökin edustalla olevan, pihauunin näköisen puuvaraston.
”Jos elää pitkään kahdestaan, varsinkin saarella, voi muuttua vaitonaiseksi. Sanomiset liittyvät yleensä arjen tapahtumiin, ja jos arki sujuu tavanmukaisesti, puhutaan vielä vähemmän.”
Tove Jansson, Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari. WSOY 1996. 82.
JM Nyttemmin Klovharun mökistä on tullut Muumifanien matkakohde ja se on herättänyt mielenkiintoa myös ulkomailla. Onko sinulle tullut mökin vuoksi yhteydenottoja?
RP Onhan se erikoista, että pieni ulkosaariston mökki alkaa saada paljon huomiota. Ehkä erikoisin tapaus oli vuonna 2003, jolloin Tokion Design Centerin pääsalissa oli Jari ja Sirkkaliisa Jetsosen näyttely ”Sacral Space”. Silloin yläkerroksen näyttelytilassa oli arkkitehti Sakurako Funabikin tekemä Klovharun mökin sisäänkäynnin näköiskopio. Luonnollista kokoa olevan julkisivun takana, mökin sisällä, esitettiin Tuulikin ja Toven kuvaamia elokuvia.
JM Millaisia muistoja sinulla on mökistä? Kävittekö Reiman kanssa lomalla tai vierailuilla siellä?
RP Tove ja Tuulikki olivat mökillä aina koko kesän. Ruokavarastojen keräämisen he aloittivat heti joulun jälkeen niin, että toukokuussa monet tarkasti pakatut ja luetteloidut pahvilaatikot olivat täynnä eväitä. Tuulikki oli tarkka ja taitava pakkaaja, ja hän teki suunnattoman määrän pienehköjä, helposti veneessäkin kuljetettavia eväslaatikoita. Vuosien kuluessa Tove ja Tuulikki olivat oppineet tietämään, miten paljon mitäkin tarpeita kesän aikana kului. Kellarin ruokavarasto oli kuin oikea Muumi-talo, jossa makkarat roikkuivat saunan vieressä ja säilykepurkit olivat järjestyksessä odottamassa käyttäjäänsä.
Reiman ollessa opettajana Amerikassa, St. Louisissa, olimme siellä nähneet hippejä, mutta kun palasimme kesällä 1969 Suomeen ja näimme Toven ja Tuulikin kukkaseppeleineen mökillä ajattelimme, että he vasta olivat oikeita hippejä – siis hyvässä mielessä, tietysti.
Noina vuosina oli usein toimistossa kova kiire, ja kesälomatkin saattoivat jäädä pitämättä. Mutta kyllä me Reimankin kanssa kävimme Harussa vierailulla muutaman kerran, joko moottoriveneellä Helsingistä asti tai osan matkasta autolla ajaen. Eräänä kesänä tyttäremme Annukka oli Toven ja Tuulikin luona siellä hoidossa. Taisi kyllä olla heille aika väsyttävä kokemus hoitaa lasta saaren yksinkertaisissa oloissa. Vaikka mökki Klovharussa oli pieni, vieraat olivat sinne tervetulleita. Joskus vieraat saivat nukkua tuvassa ja Tove ja Tuulikki yöpyivät mökin länsipuolelle pystytetyssä Sopu-teltassa. ↙
